Taivaan Isän lentojätkä. Sellaiseksi Sastamalan seurakunnan uusi seurakuntapastori Jouni Salko itseään kuvailee. Hän aloitti työnsä Kiikan ja Keikyän kappeliseurakuntien pappina ja seurakunnan hallinnossa avustavana pastorina tällä viikolla.
Jo ennen haastattelua Salko toivoo, että jutussa ei keskityttäisi hautaustoimen järjestelyihin, Donald Trumpin tekemisiin, hyvinvointialueiden rahoituskriisiin tai muihin vastaaviin, jokapäiväisiin klikkiotsikoihin, vaan siihen, millaisen papin seurakuntalaiset hänestä saavat.
”Usko, teologia ja jumalanpalvelus ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeitä, ovat olleet silloinkin, kun olen epäillyt, onko minusta papiksi. Viime vuosina olen saarnoissani usein puhunut siitä, mitä rakkaus oikeastaan on ja mitä se ei ole, ja että Jumala, jota kutsumme kaikkivaltiaaksi, ei käyttäydy niin kuin käyttäytyisi ihminen, joka saisi itselleen kaiken vallan”, hän toteaa.
Salkon entinen työkaveri luonnehti häntä vain muutama viikko sitten seurakuntatyön kymmenottelijaksi.
”Ymmärsin hänen tarkoittavan, että olen hyvä monessa lajissa mutta en erikoistunut huippuosaaja missään. Se oli mielestäni osuva luonnehdinta, sillä mieluiten toiminkin tietyllä alueella kokonaisvaltaisesti, kuin että olisin johonkin toimintamuotoon erikoistunut”, hän miettii.
”Olen myös laulava pappi, ja tunnen hyvin sekä virsikirjan, että raamatun”, hän lisää. Salko on myös auktorisoitu kääntäjä englannin kielelle.
Salko vihittiin papiksi vuonna 1990, ja hänellä on vankka työkokemus useammastakin seurakunnasta. Pisimmät työpestit ovat Vantaan Hämeenkylästä ja Hattulasta. Lisäksi hän on toiminut lähetystyössä Namibiassa ja sotilaspastorina kriisinhallintajoukossa Afganistanissa.
Ihmisiä yleensä kiinnostaa mistä joku on kotoisin. Salko toteaa pilke silmäkulmassaan, että hän ei ole mistään kotoisin, mutta on syntynyt Kainuussa. Siellä hän asuikin elämänsä ensimmäiset vuodet, kun vanhemmat toimivat opettajina maaseutukylän koulussa.
Kun Jouni Salko oli kuusivuotias, koko perhe lähti Taiwaniin, jossa he asuivatkin yli 10 vuotta.
”Siinä välillä olin kahteen otteeseen lukuvuoden Suomessa, joten minulla on jopa suomalainen keskikoulun päästötodistus”, hän tarkentaa.
Säkylässä suoritetun asepalveluksen jälkeen kutsui yliopisto, ja 24-vuotiaana hänet vihittiin papiksi.
”Ja nyt tosiaan, liki kuusikymppisenä, olen muuttanut Sastamalaan seurakuntapastoriksi. Sastamalan seurakunta on minulle seitsemästoista työseurakunta Suomessa, hän kertoo.
Viime talvena Salko opiskeli myös sosiaali- ja terveysalaa, ja alanvaihtokin oli mielessä, mutta papin työ veti pidemmän korren.
Vapaa-ajallaan Salko tekee karttoja, harrastaa sukututkimusta ja bongailee kirkkoja.
”Jos aikaa on reilusti, teen mielelläni pyhiinvaelluksia jalan tai pyöräillen”, hän paljastaa. Hän kuuluukin Jaakontien ystävät ry:hyn, jonka ensisijainen tarkoitus on edistää pyhiinvaelluksia Pyhän Jaakon tiellä Suomessa ja Espanjassa neuvomalla pyhiinvaelluksia suunnittelevia, sekä järjestämällä pyhiinvaelluksia.
Salkolle on kertynyt valokuvat jo liki 1300:sta kirkosta ja rukoushuoneesta Suomessa, mukana on myös kaikki Sastamalan kohteet.
”Ne olin kuvannut ulkoapäin jo aikoja sitten, mutta nyt pääsen ottamaan myös sisäkuvia”, hän suunnittelee.
Vielä kaksi asiaa Salko haluaa itsestään paljastaa.
”En juo kahvia, ja lisäksi kasvo- ja nimimuistini on heikko, mistä pyydän seurakuntalaisilta anteeksi jo etukäteen. Tulen kuitenkin hyvin toimeen kaikenikäisten seurakuntalaisten kanssa”, hän lupaa.
