Helteinen Thaimaa paratiisimaisine maisemineen, tiukkaa treenaamista ja kilpailuja vapaaottelukehissä ja -häkeissä kovatasoisia vastustajia vastaan. Se oli sastamalalaisen Sanna Hyytiäisen, 32, elämää vielä muutama vuosi sitten.
Voitontahtoinen nainen oli löytänyt lajin, joka vei täysin mukanaan – valmentautumaan ja kilpailemaan aina ulkomaille saakka. Kamppailulajien kuningaslajiksi kutsutussa vapaaottelussa yhdistyvät monet osa-alueet mattopainista pystyotteluun. Se on erittäin vaativaa, ja kysyykin harjoittajaltaan kovaa kuntoa, lujaa tahtoa sekä omistautumista.
”Aloitin vapaaottelun peruskurssin vuoden 2016 syksyllä. Kurssin jälkeen innostuin käymään myös Gi- ja NoGi (lukkopaini)-treeneissä ja muutaman kuukauden jälkeen olin kilpailemassa NoGi:n SM-kullasta, jonka saavutinkin heti. Siitä asti harjoittelin ja kilpailin myös BJJ:ssa (Brasilialainen JuJutsu) sekä lukkopainissa vapaaottelun rinnalla”, taustoittaa Sanna.
”En oikeastaan aivan aluksi ajattelut edes kilpailemista, mutta kun ensimmäisen kerran näin livenä muutaman metrin päästä seurakaverien ottavan voittonsa häkissä, tiesin että haluan tehdä ja tuntea saman. Ensimmäiset käymäni vapaaottelukilpailut voitin, ja se kasvatti entisestään nälkää ottelemiseen – ja valoi uskoa omaan tekemiseen.”
Kipinä oli syttynyt ja menestys kotimaassa leiskautti sen liekkeihin. Thaimaa tarjosi mahdollisuuden etenemiseen. Sanna oli tosissaan.
”Myin kaiken omaisuuteni ja lähdin koirani Donnan kanssa Thaimaahan alkuvuodesta 2018”, Sanna kertoo.
Tahti oli hengästyttävän kova.
”Treenasimme arkipäivisin kolmesti päivässä, lauantaisin kahdesti ja sunnuntaisin pidimme vapaapäivän. Pääsin Fairtexin ammattilaistiimiin amatöörinä”, Sanna selvittää.
Hän tuli tunnetuksi tinkimättömänä treenaajana ja rohkeana vapaaottelijana. Kisoissa tuli menestystä; EM hopeaa ja kaksi kertaa SM-kultaa ja -hopeaa.
”Lukkopainissa kerkesin edetä jo ottelemaan pro- eli ammattilaissarjassa. Monista kansallisista ja kansainvälisistä kisoista löytyy mitaleja myös”, mainitsee Sanna.
”Uskon että periksiantamattomuus, lujuus, sekä vanhat opit Suomesta ja uudet opit Thaimaasta laitettuna käytännön toteutukseen olivat avaintekijöitä siihen, että pärjäsin kisoissa. Ajatuksena oli, että ketään ei aliarvioida, mutta ketään ei kumarretakaan.”
Hän ei ole pelännyt myöskään epäonnistumista tai häviämistä.
”Olen uskaltanut tarttua haasteisiin. Tappiot ovat myös opettavaisia ja rakentavia kehityksen kannalta, koska silloin pysähtyy tarkemmin miettimään suoritusta.”
Sanna on pienestä pitäen halunnut haastaa itseään, ja kilpailuvietti on ollut aina vahva. Jo ala-asteella hän pisteli parastaan koulun hiihtokisoissa, ja halusi sivakoida kärkeen. Moninaista kokemusta on takana urheilun saralla – ja hän on heittäytynyt uskaliaasti vaativienkin lajien pariin.
”Olen harrastanut kilparatsastusta, kisannut fitnessissä, ja tankotanssiakin olen kokeillut”, hän listaa.
Mutta mikä sai naisen niin ”rajun” lajin pariin kuin vapaaottelu?
”Vapaaottelu on urheilua sanan varsinaisessa merkityksessä. Mustelmilta ei voi välttyä, mutta suuremmilta vaurioilta olen säästynyt. Itse asiassa ratsastuksessa vammoja on tullut enemmän, luitakin on joskus murtunut, kun olen pudonnut hevosen selästä”, kertoo kenttäratsastuskisoissakin palkintoja kosolti voittanut Sanna.
Vapaaotteluun liittyvät tarkat säännöt.
”Vaikka treenataan kovaa, lyödään fiksusti. Lajissa ei pärjää, jos ei ole hyvää tekniikkaa ja kylmää päätä. Voima ei ratkaise, pitää tietää, mitä tekee. Fyysisesti laji on todella haastava, samoin älyllisesti – se on vähän kuin shakinpeluuta”, Sanna kuvailee.
Thaimaassa aikaa vierähti kaikkiaan neljä kuukautta. Kovakuntoisen urheilijan elämä muuttui kuitenkin radikaalisti rakastumisen myötä. Sanna tapasi miehensä Jessen Tinderin kautta. Mätsistä syntyi todellinen rakkaustarina.
”Se oli menoa – kaikki eteni nopeasti ja muutti suunnitelmia myös urheilu-urani suhteen. Jessen kanssa menimme vielä yhdessä Thaimaahan, ja olimme siellä kuukauden verran, koska halusin valmistautua siellä seuraavaan otteluun. Treenien välissä kiertelimme vuokraskootterilla nähtävyyksiä ja näytin vanhoja ’kotikulmiani” hänelle”, kertoo Sanna.
”Sen jälkeen aktiivinen treeneissä käyminen ja kilpaileminen jäi paussille.”
Elämään astuivat uudenlaiset mielenkiintoiset kuviot; pari rakensi yhteisen kodin Lempäälään. Myöhemmin he muuttivat Sastamalan Vammalaan. Perheeseen syntyi kaksi lasta, esikoinen Bella on nyt nelivuotias ja kuopus Leo puolentoista vuoden ikäinen.
Urheilutaustan lisäksi Sanna oli satsannut myös opiskeluun, ammatiltaan hän on kosmetologi. Töitä hän tekee oman yrityksensä kautta. Jesse on lentäjä.
”Hän on liikenne- ja rahtikonelentäjä sekä alan pääteorianopettaja”, täsmentää Sanna.
Sastamalaan he päätyivät vuonna 2021.
”En ollut käynyt Vammalassa koskaan aikaisemmin. Katselimme talojen myynti-ilmoituksia ja silmiimme osui kiinnostava kohde täältä. Lähdimme katsomaan sitä paikan päälle, ja talo oli juuri sellainen, josta olimme aina unelmoineet”, paljastaa Sanna. Kaupat tehtiin, ja uusi kotiseutukin tuntui mukavalta.
”En tiennyt aiemmin koko Vammalasta mitään. Mutta tämä on kaunis ja viehättävä kaupunkikeskus, ja hyvä paikka myös yrittäjille”, iloitsee Sanna.
Kiitosta vapaaottelijalta saa myös se, että Vammalasta löytyy useita kuntosaleja.
”Täällä on paljon hyviä kuntosaleja. Ja täältä löytyy mielestäni kaikki tarvittavat palvelut. En keksi, mitä sellaista kaipaisin, mitä täällä ei ole. Luonnon läheisyys on myös tärkeää”, Sanna toteaa.
Entä se vanha liekki, vieläkö se roihuaa? Nähdäänkö Sanna vielä joskus kehässä?
”Treenaan kyllä edelleen ja kilpailuvietti on edelleen olemassa. Eli en voi sanoa, että ei nähdä – oikeastaan se on hyvinkin paljon mahdollista.”
