Maalaismaisema kylpee auringonvalossa ja kauempana peltojen keskellä siintää pieni järvi. Näillä sastamalalaisen sukutilan mailla on viljelty viljaa ja pidetty lypsykarjaa jo vuosisatoja. Tarkalleen ottaen vuodesta 1540 saakka. Sukupolvien katkeamattomassa ketjussa on eletty läpi monenlaisia vaiheita.
Maatalous alana on kokenut monta muutosta ja murrosta ajan saatossa. Katselen ympärilleni. Pihapiiriin vanhempien rakennusten lisäksi rakennettu paljon uutta.
Traktoreita tulee ja menee, toukotyöt ovat juuri käynnissä. Ihmettelen pihatossa olevia valkoisia, tukevasta muovista valmistettuja ”koppeja”.
”Ne ovat vasikoiden igluja”, paljastavat siskoset Elli, 24, ja Loviisa, 22, Uusi-Rauva. Igluista tulee ensimmäisenä mieleen eskimoiden asumukset, mutta nämä iglut tarjoavat suojaa ja turvaa elämänsä alussa oleville vasikoille.
Kaikesta huomaa, että näillä nuorilla naisilla on homma hanskassa.
He käsittelevät tottuneesti niin eläimiä kuin tilan koneita ja laitteitakin. Maatilan työt ovat heille tuttuja, ovathan he jo pienestä saakka touhunneet vanhempiensa mukana askareissa sekä tällä maitotilalla että perheen omistuksessa olevalla toisella tilalla, joka on Satakunnassa sijaitseva viljatila.
Elli ja Loviisa aikovat astua tilanpidon johtoon tulevaisuudessa, he ovat sukupolvien kunnioitettavan pitkän ketjun seuraava lenkki – peräti 18. sukupolvi.
Käytännön kokemusta on tullut jo kosolti, mutta johtamiseen liittyy myös paljon paperityötä ja hallinnollisia asioita – joihin niihinkin on jo tullut tuntumaa. Kumpikin heistä myös opiskelee parhaillaan maatalousalaa.
”Minä opiskelen Helsingissä maataloustieteitä”, kertoo Elli.
”Ja minä agrologiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulussa”, lisää Loviisa.
Opintojen jälkeen vuorossa on sukupolvenvaihdos tilalla.
Sisarukset ovat valmiita ”tarttumaan auraan”, vaikka alan haasteet ovat hyvin tiedossa.
Työtä he eivät pelkää – nytkin he viettävät tilan töissä kaikki viikonloput ja lomat.
Ja tehtävää kyllä riittää – oman perheen lisäksi ahertamassa on ulkopuolisia työntekijöitä.
”Kannattavuus on tänä päivänä suurin haaste”, Elli toteaa.
”Yleensä työelämässä palkka kasvaa vastuun mukana, mutta valitettavasti ei maataloudessa. Me tuottajat kannamme vastuuta paljosta, ja ruokimme kaikki muut puhtaalla, kestävästi tuotetulla kotimaisella ruualla. Se ei silti näy tuottajahinnoissa”, harmittelee Loviisa.
”Keskusliikkeillä on iso osa ja arpa tässä asiassa, niiden asema vaikuttaa kokonaisuuteen. Jos me saisimme päättää, nostaisimme tuottajahintoja kaikilla sektoreilla, oli kyse sitten viljan-, maidon-, lihan tai vaikka sokerijuurikkaan tai jonkin muun kasviksen tuotannosta”, Elli jatkaa.
”On mielestämme väärin, että samaan aikaan kun kotimaassa tuottajahinnat ovat liian alhaalla, tänne tuodaan paljon jopa sellaista ulkomaista ruokaa, joka on tuotettu tavoilla, jotka Suomessa ovat laittomia. Esimerkiksi lihaa tulee maista, joissa eläimiä ei hoideta eettisesti oikein.”
Jokainen uusi sukupolvi on kirjoittanut oman lukunsa tilan tarinaan.
Elli ja Loviisa haluavat kertoa tätä tarinaa myös nykyaikaisin keinoin – kuten videoiden muodossa.
Sisarukset ovat nousseet suosituiksi Tiktokkaajiksi. Heidät yllätti täysin se, miten kiinnostuneita ihmiset ovat maatila-aiheisista videoista.
”Kaikki lähti ensin aivan vitsistä. Olimme karhottamassa niitettyä nurmea, kun karhotin meni rikki. Kuvasimme siitä ensimmäisen klipin kun Elli soitti isälle, ja kertoi rikkoneensa koneen”, Loviisa muistelee.
Tiktokissa julkaistuun videoon alkoi tulla hämmentävän paljon palautetta.
”Suurimmaksi osaksi palaute on ollut erittäin positiivista”, Elli kertoo.
Ensimmäinen klippi tuli ulos neljä vuotta sitten – ja siitä kiinnostus videoiden tekemiseen lähti liikkeelle.
”Haluamme niiden kautta välittää hyvää ja positiivista fiilistä”, kiteyttää Loviisa.
”Ja tuoda esille myös sitä, että nuoret naiset voivat olla maatilayrittäjiä siinä missä miehetkin. Ala on edelleen kovin miesvaltainen – erityisesti jos puhutaan johtotehtävistä.”
Ahkerat naiset ovat saaneet osakseen myös jonkin verran vähättelyä, vaikka suurimmaksi osaksi heihin suhtaudutaan niin kuin pitääkin – asiansa osaavina ja edelleen koulutuksen kautta lisäoppia hakevina tulevaisuuden tilallisina.
Sitkeät ja stereotyyppiset mielikuvat silti joidenkin ajatuksissa vielä junnaavat – sellaiset, joissa maatilojen emännät nähdään huivi päässä kulkevina vaatimattomina puurtajina, joilla ei tulisi mieleenkään pynttäytyä navetalle tai pellolle mennessään.
Muiden taitojen lisäksi siskoksilla on myös esiintymiskykyä ja heistä on mukavaa ehostautua.
Miksi maatilalla ei voisi kulkea tyylikkäänä siinä missä jossakin muussakin työpaikassa?
”Kenenkään ei tietysti tarvitse meikata – emmekä mekään aina niin tee, mutta jos haluaa laittautua, niin ei siinäkään mitään pahaa ole. Meistä se on mukavaa, tulee heti freesimpi olo – ja onhan se kiva videoissakin olla kuvauskunnossa”, Elli kertoo mutkattomalla tyylillään.
”Onhan siitäkin jotkut huomauttaneet, että miksi meikata tällaisissa hommissa – että mitä järkeä siinä on… Mutta meidän mielestämme pitää toimia siten kuin itsestä tuntuu hyvältä. Ei tarvitse näyttää riihestä reväistyltä, vaikka on maatilallinen.”
Ellin ja Loviisan videoilla on kymmeniä tuhansia katsojia.
”Ennätys taitaa olla 700 000”, paljastaa Loviisa. Lähes kaikki katsojat ovat suomalaisia.
”Viime kerralla, kun tarkistimme tiedot, katsojista viimeisen vajaan kuukauden aikana 98,8% oli suomalaisia.”
Videot avaavat ikkunan maatilan arkeen. Niiden avulla on tapahtunut myös verkostoitumista muiden tilallisten kanssa.
”Suomalainen ruuantuotanto on turvattava jo huoltovarmuudenkin takia. Tätäkin asiaa haluamme pitää esillä, ja senkin vuoksi me näitä teemme. Uskon, että viesti menee eteenpäin. Seuraajia meillä on noin 27 000”, Elli mainitsee.
Tiktok-suosiosta huolimatta prioriteetit ovat kaksikolle selvät.
”Lehmät menevät aina kaiken edelle, samoin kuin muut työt. Videoiden teko on meille hauska harrastus, mutta ei esimerkiksi tulonlähde. Suomessa Tiktok-videoilla ei tienaa – mutta joitakin kaupallisia yhteistöitä voi saada. Muutamia yhteistyökumppaneita meilläkin on, ja olemme saaneet esimerkiksi kutsuja tulla puhumaan eri tilaisuuksiin”, linjaa Loviisa.
Uuden videon he julkaisevat noin kerran viikossa.
”Haluamme rohkaista erityisesti muita nuoria maataloudesta kiinnostuneita. Meitä tarvitaan.”
