Art Pappilan Kivinavetan tämän kesän taidenäyttely on yllätyksellinen ja kiehtova kokonaisuus, joka koostuu neljän vahvan taiteilijan teoksista. ”Matkalla”-näyttely kuljettaa katsojan läpi kulttuuristen kerrostumien.
Omaperäisyys, luovuus ja rohkeus leimaavat näyttelyn teoksia.
Useamman kerran mieleen nousee ajatus: ”mitään vastaavaa en ole ennen nähnyt”.
”Matkalla”-näyttelyn kiertämiseen kannattaa varata runsaasti aikaa, sillä nähtävää on paljon ja puhuttelevuudessaan useat teokset kutsuvat viipymään niiden äärellä pitempäänkin.
Tampereen yliopistomaailmassa aikanaan toisiinsa tutustuneet taiteilijat Juha Merta ja Jouko Pullinen ovat paitsi ystäviä – myös taitelijakumppanukset. Alakerran näyttelytilojen teoksista osa on miesten yhdessä tekemiä, mutta esillä on myös kummankin omia töitä.
Merta ja Pullinen käyttävät graafisia, maalauksellisia ja esineellisiä elementtejä yhdistävissä yhteisteoksissaan nimeä m&p.
”Olemme tehneet yli kolmekymmentä vuotta taidetta kimpassa, molemmat toki myös itsellisesti”, taustoittaa Juha Merta.
”Olemme samaan aikaan sekä vakavia että villejä, ja se näkyy töissämme. Mitä vakavampi aihe, sitä paremmin sitä voi käsitellä myös niin, että sen laittaa leikiksi – mutta se vaatii tyylitajua”, Jouko Pullinen kiteyttää.
Ymmärrän hyvin, mitä hän tarkoittaa. Huumorista huolimatta tarjolla ei ole mitään ”tekotaiteellista sekoilua”, vaan työt ovat harkittuja ja taidokkaasti tehtyjä.
Päivänpolttavia aiheita lähestytään uskaliaasti usein ihan uudesta tulokulmasta. Valmiiksi pureskeltuja vastauksia ei tarjoilla, eivätkä luomukset julista mitään räyhäten – niiden ei tarvitse. Harmoniset työt ennemminkin kutsuvat ajattelemaan, ja niistä heijastuu taiteilijoiden oma kypsä ajattelu.
”Idea on tärkein, sitä lähdetään sitten pallottelemaan ja lopulta se puristuu yhteiseksi taideteokseksi. Koitamme näissä yhteisissä teoksissa väistää sitä, kun kysytään, että mitä kumpikin siihen on tehnyt. Mielestämme se ei ole oleellista vaan se, että teos sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi”, selvittää Merta.
”Onhan tämänkaltainen yhteistyö kohtuuainutkertaista”, miehet myöntävät.
”Siinä syntyy aina jotakin enemmän, kun teemme yhdessä. Ja onhan se myös hauskaa. Jokainen tulkitsee teokset oman taustansa kautta. Aika suosii ikuisia selittäjiä, ja joskus taidettakin selitetään liikaa. Ajattelemme, että se on katsojan väheksymistä – meistä kaikki tulkinnat ovat oikeita.”
Kivinavetan yläkerrassa pääsee toisenlaiseen todellisuuteen. Hetken aikaa pitää hämmästellen katsella ympärilleen – mitä täällä oikein on? Kolmiulotteiset, rakennuksia kuvaavat teokset ovat uniikkeja. Taiteilija Jenni Yppärilän omaperäinen tyyli sijoittuu maalauksen ja kuvanveiston välimaastoon.
”Ajatus lähti siitä, että maalaustaide voi olla muutakin kuin maalaus ”litteälle” pohjalle”, taustoittaa Yppärilä.
”Kun valmistumiseni jälkeen pidin syntymäkunnassani näyttelyn, sain ajatuksen kolmiulotteisista rakennuksista. Tein näyttelyyn paikkakunnalta tuttuja rakennuksia, ja sitten jämähdin tähän talojen tekoon täysin. Aluksi tein itse kaikki rakenteet käsityönä, sittemmin olen hankkinut työkaluja, mikä on nopeuttanut työskentelyä”, Jenni Yppärilä paljastaa. MDF-levystä valmistettu pohja on osa teosta, ja mahdollistaa perspektiivillä leikkimisen.
”Kuvaan yhteisöä rakennusten kautta. Rakennukset herättävät paljon tunteita, ja niihin liittyy usein paljon muistoja.”
Näyttelyn teoksissa olevat rakennukset ovat kaikki oikeasti olemassa olevia, tai sellaisia, jotka ovat joskus olleet olemassa. Maailmallakin matkustelleelle taiteilijalle on kehittynyt ”talosilmä”, kun innoittava rakennus tulee vastaan, se pitää kuvata ja siitä syntyy aikanaan taideteos. Eniten inspiroivat vanhat rakennukset.
”Vanhat talot puhuvat, niistä huokuu elämää. Uusissa ei ole sitä samaa henkeä.”
Yppärilä kuvaa rakennuksia – valokuvataiteilija Marja Pirilän sykähdyttävät teokset puolestaan ihmisiä. Vaikuttavissa, camera obscura-tekniikalla toteutetuissa teoksissa on maaginen, lumoava tunnelma.
Tekniikka on vaativa, harvinainen ja vaatii pitkät valotusajat. Se kysyy kärsivällisyyttä paitsi valokuvaajalta myös malleilta.
”Kiinnostuin tekemään ihmisistä miljöömuotokuvia, ja minua on innoittanut erityisesti amerikkalainen Aberaldo Morell, joka on kuvannut tällä tekniikalla. Kun näin hänen valokuviaan, ajattelin, että juuri tätä minäkin haluan tehdä”, paljastaa Pirilä.
Teoksissa malli ja sekä sisä- että ulkotilat yhdistyvät samaan valokuvaan. Ikkunasta näkyvä maisema näkyy väärinpäin samassa kuvassa sisätilamiljöön kanssa, ja ne sulautuvat unenomaiseksi kokonaisuudeksi. Hän kuvailee prosessia, jonka lopputulos yllättää joka kerta hänet itsensäkin;
”Pimennän ikkunan siten, että jätän valolle vain pienen reiän. Käytän reiässä silmälasin linssiä, joka kokoaa valon. Kamera tekee yhden pakopisteen. Perspektiivit sekoittuvat. Sanon itseäni valon assistentiksi – nostan sulkimen ja odotan. Ja annan valolle mahdollisuuden piirtää sen kuvan.”
Art Pappilan taidekesän ”Matkalla”-näyttely on auki 2.6.-16.8.2025. Ryhmille on mahdollista varata opastus.
