Katselen juuri painosta tullutta Virsivärityskirjaa, jota minulle esittelee Sastamalan seurakunnan diakoni Marja Ritanen. Se on yksi hänen luovista ideoistaan.
”Kirjan kuvitukset ovat kahdenkymmenen sastamalalaisen piirtäjän käsialaa. Heistä kolme asuu nykyisin muualla, mutta hekin ovat täältä kotoisin”, linjaa Ritanen.
Kuvia ovat taiteilleet niin pienokaiset kuin senioritkin.
”Ikähaitari on viidestä vuodesta 98-vuotiaisiin”, hän mainitsee.
Työnsä kautta Ritanen on saanut ikäihmisetkin innostumaan värityskirjan teosta.
Tutut virret ovat hyvin muistissa, ja ne ovat innoittaneet päästämään luovuuden valloilleen.
Moni on pitkästä aikaa ottanut kynän käteensä, projekti on motivoinut palaamaan piirtämisen pariin – vaikka harrastus olisi ollut kauankin katkolla.
Valmista värityskirjaa on mukava selailla, siitä näkee, että jokainen sen kuvitukseen osallistunut on paneutunut asiaan ajatuksella. Virren jokainen kuvittaja valitsi itse.
”Virsivärityskirja painettiin Vammaspainossa ja se on nyt myynnissä. Kaikki tuotto menee lähetystyön hyväksi ja Yhteisvastuukeräykseen. Kirjaa on saatavilla kirkkoherranvirastosta ja kirpputori Löytöpisteen diakoniahyllystä. Sitä on kiva väritellä, ja mukava vieminen vaikkapa kesätuliaiseksi – ja samalla voi tukea hyvää asiaa”, Ritanen vinkkaa.
Marja Ritanen innostuu puhuessaan työstään, hän on selvästi kutsumusammatissaan.
Seurakunnan kirkkoherra Vesa Aurén on luonnehtinut Ritasta ”uskomattoman innovatiiviseksi, positiiviseksi ja energiseksi työntekijäksi”. Diakoni itse toppuuttelee kaikenlaista itseensä kohdistuvaa ”ylistystä”.
Sen sijaan hän haluaa kiinnitettävän huomiota ennen kaikkea vanhusten tilanteeseen.
Väestö ikääntyy, ja se näkyy Sastamalassakin, jossa yli 75-vuotiaita on jo lähes 20 % väestöstä
”Se tarkoittaa sitä, että joka viides kadulla vastaan tuleva ihminen täällä on yli 75-vuotias”, täsmentää Ritanen.
”Huomattava osa heistä on yksin asuvia ja näyttää olevan niin, että yhteiskunnan – eli
hyvinvointialueiden tuki ei tulevina vuosina lisäänny – vaan suunta on aivan päinvastainen. Yhä suurempi rooli jää siten omaisille, yhdistyksille, järjestöille, seurakunnille ja kunnille. Naapuriapu nousee niin ikään arvoon arvaamattomaan.”
Diakoni Ritasen työnkuvaan kuuluu tutkia tuen ja toiminnan tarpeita – ja kehittää erilaista kansalaistukea ja toimintaa alueen vanhusväestön parissa.
”Olen ollut pitkään, kaikkiaan noin 18 vuotta diakonin tehtävissä. Nyt teen sitä erikoistuneena vanhusvirkaan. Raija ja Reijo Ilmarin testamentti mahdollisti tämän. Ikäihmiset ovat aina olleet lähellä sydäntäni”, Ritanen sanoo.
Hän on huomannut, että monesti seniorit sinnittelevät yksin silloinkin, kun tarvitsisivat apua.
”On totuttu pärjäämään yksin. He eivät ota yhteyttä niin rohkeasti kuin nuoremmat.”
Diakoniatyön kautta ihmisiä pystytään auttamaan erilaisilla tavoilla.
”Avuksi voidaan etsiä esimerkiksi lähimmäisvapaaehtoista, ohjata tilaisuuksiin kuten diakoniakahvilaan ja Löytöpisteelle ja muiden toimijoiden tarjoamiin palveluihin, kuten esimerkiksi Pirhan Lähitorille, kirjastolle yhteisöneuvontaan ja muuhun sellaiseen”, kuvailee Ritanen.
”Eniten työni on ennen kaikkea ihmisten kohtaamista. Tavoitteena on aina myös toimintakyvyn ylläpitäminen, ja yksi kanava siihen on luovuus, jota voi toteuttaa monella tavalla. Virsivärityskirjan tekeminen on yksi esimerkki siitä”, hän kertoo.
”Olisi hienoa, että kaikki käyttäisivät Luojan antamia lahjoja niin kauan kuin vain voivat. Musiikki ja taiteet ovat monelle tärkeitä ja antavat myös sisältöä elämään. Haluan olla tukemassa sitä.”
Moni seniori kertoo myös mielellään elämäntarinaansa ja jakaa muistojaan – kunhan on joku, jolla on aikaa ja halua kuunnella.
”On tärkeää, että heidän elämäntyötään arvostetaan, ja että heidät huomataan. Ja kaikkihan kaipaavat iästä riippumatta sitä, että heidän voinnistaan ollaan kiinnostuneita. Monesti jo pelkästään juttuseura ja läsnäolo on suuri asia”, Ritanen toteaa.
”Ketään ei voi tasapäistää – ei ikäihmisiä eikä muitakaan, tarpeet ja toiveet ovat hirveän yksilöllisiä. Siinä missä joku kaipaa kuuntelijaa usein, viihtyy joku toinen lähes erakkona. Ihmisiä pitää osata lukea, ja toimia sen mukaan. Käyntien yhteydessä kartoitan aina tilannetta, se auttaa jatkon suunnittelussa.”
Osallistavuus on myös tärkeää, moni haluaa tehdä jotakin – eikä vain passiivisena kuunnella.
”Esimerkiksi lausua runon vaikkapa jossakin tilaisuudessa. Se voi olla todella suuri juttu.”
Marja Ritanen korostaa, että hän ei suinkaan tee työtään yksin.
”Tämä on tiivistä yhteistyötä vapaaehtoisten, toisten diakoniatyöntekijöiden, pappien ja kaikkien työalojen kanssa. Yhteistyötä tehdään myös muun muassa eläkejärjestöjen, SPR:n, Sastamalan Opiston ja Tukitalon kanssa”, hän painottaa.
”Myös Sastamalan kaupungin hyvinvointikoordinaattorin Mervi Saaren kanssa teen paljon yhteistyötä.”
Kotikäyntien lisäksi työhön kuuluu koko alueen vanhustyön kehittäminen ja erilaisten toimintojen suunnitteleminen ja toteutus. Ritanen iloitsee siitä, että hän saa tehdä työtään aikatauluttaen sitä hyvin itsenäisesti ja omalla tavallaan.
”Tätä työtä tehdään persoonalla.”
Diakoni haastaa myös kaikki lehden lukijat pohtimaan sitä, kuinka voisivat omalta osaltaan olla tukemassa vanhusten hyvinvointia.
”Lähde vaikka kauniina kesäpäivänä ulkoilukaveriksi ikääntyneelle naapurille tai mene moikkaamaan häntä, jonka luona et ole hetkeen käynyt. Kuuntele sillä korvalla, että mitä lähimmäisen tarina voisi opettaa itsellesi. Saatat myös saada vaikkapa hyviä käsityö- tai kokkausvinkkejä.”
