Reserviläinen Jali Koho siellä jossakin. Kirjeesi tämän kuun 4. päivältä tuli, mutta voisit kirjoittaa useammin. Sitä paitsi, ole hyvä ja kirjoita selvemmin. Toivottavasti voit hyvin. Isä.
Tällainen oli Lahden radioaseman välittämä salasanoma Suomen armeijan kaukopartiomiehille elokuussa 1941. Kaukopartiomiehet kuuntelivat lähetyksiä määrättyinä aikoina ja saivat yleisradio-ohjelman lomassa lähetettyjen tiedotusten avulla selville sanomansa perillemenon sekä koodattuja toimintaohjeita. Vastaanottimena toimi kiinteästi Lahden pitkäaaltoaseman taajuudella 166 kHz viritetty kaksiputkinen Töpö-radio.
Töpö soveltui vain kuunteluun, ja se kehitettiin pariksi Kyynel-radioille, joilla puolestaan voitiin lähettää sanomia. Varhaisen Kyynel M4-mallin tilalle tuli jo vuonna 1941 monipuolisempi M7-malli, jolla myös viestien vastaanottaminen luonnistui.
Viesti on taistelun selkärankaa
Tämäkin tieto oli poimittavissa Sammaljoen entisen kansakoulun pihamaalta, kun siellä vietettiin 4. kesäkuuta juhlallisin menoin perinneradiopäivää. Nykyisin Aulis Ylösen taidegalleriana toimivan rakennuksen seinään kiinnitettiin muistolaatta erityisestä syystä. Koululla toimi jatkosodan alkuvaiheessa Viestikoulutuskeskus.
Everstiluutnantti Tero Palokankaan mukaan radistikoulutuksessa oli yhtä aikaa opetuksessa keskimäärin noin 50 upseeria, ja sata aliupseeria sekä 700 miestä. Henkilötäydennyksen ollessa kiivaimmillaan Viestikoulutuskeskukseen saapui jopa 3000 koulutettavaa kuukaudessa.
Palokangas oli paikalla sekä Puolustusvoimien että muistolaatan lahjoittaneen Viestikiltojen Liitto ry:n edustajana. Hän sanoi Sammaljoen tilaisuuden sopivan hienosti parhaillaan vietettävään Puolustusvoimain lippujuhlan päivään.
Sammaljoella sotilaat ja lotat saivat 8 tunnin mittaisia päiväannoksia sähkötysoppia. Kurssien vaatimustaso oli kova, tavoitteena oli sähköttää 100 merkkiä minuutissa sekä venäläisen radioliikenteen tuntemus.
”Kun koulutuskeskus lokakuussa 1941 muutti Karkkuun, päättyi yksi luku viestiaselajien historiassa. Mutta se, mitä täällä opittiin ja koettiin, kulki mukana jatkosodan linjoille ja jätti jälkensä maamme puolustukseen”, sanoi niin ikään tilaisuudessa puheen pitänyt Sastamalan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jari Andersson.
Andersson totesi viestiaselajin muuttaneen muotoaan vuosikymmenten saatossa, mutta sen ydintehtävä on säilynyt: Varmistaa yhteys esikunnan ja kentän välillä ja tarjota tieto päätöksenteon tueksi.
”On oikein, että pysähdymme hetkeksi muistelemaan Sammaljoella koulutettuja viestimiehiä. Heidän ansiostaan viesti kulki, ja usein viestin kulku ratkaisi elämän tai kuoleman, taistelun tai vetäytymisen.”
Yhteyksiä ympäri maailmaa
Vähemmän dramaattisia mutta kylläkin mielenkiintoisia hetkiä tapahtumassa koettiin, kun Sammaljoen radioasema heräsi eloon.
Sähkötysyhteyksiä tämän päivän radiokalustolla ottivat operaattorit Veikko Kuumola OH3LB, Timo Niemimaa OH1CRT ja Saku Metsälä OH2NOS.
Sammaljoelta lähetettyyn viestiin vastattiin muun muassa sotilashelikopterista.
”Jaoimme raporttitiedot, eli faktat kuuluvuudesta ja signaalin voimakkuudesta. Tervehdittiin ja toivotettiin hyvää Puolustusvoimain lippujuhlan päivää ja perinneradiopäivää”, kertoi Kuumola viestinvaihdon sisällöstä.
Jutuntekohetkellä yhteyksiä muodostui ympäri maan, pohjoisin radiokontakti oli siihen mennessä Oulusta. Radioamatöörien skaalalla Oulu tosin on vain kivenheiton päässä Sastamalasta. Niemimaan kaukaisimmat yhteydet ovat nimittäin Etelämantereella ja Tyynenmeren alueella.
”Sehän tässä onkin kiehtovaa. Että voi tällä tekniikalla kommunikoida eri puolilla maailmaa olevien ihmisten kanssa”, Vammalan lukiossa biologiaa opettava Niemimaa tuumi.
Tiettyjä sääntöjäkin yhteydenpidossa on. Liian henkilökohtaisia ei tuntemattomilta sovi kysellä. Kiellettyä on puhua politiikasta, uskonnosta ja kaupallisista aiheista.
Eläkeläisinsinööri Saku Metsälälle radioharrastus on kuin sipulin kuorimista: “Aina siitä paljastuu uusia kerroksia”. Viime vuosikymmenen aikana innostusta on herättänyt radioyhteyksien avaaminen Euroopan eri luonnonsuojelualueilta.
”Minusta on kivaa pakata laitteet rinkkaan ja lähteä maastoon. Joskus harrastajien keskuudessa syntyy kilpailua siitä, kuka ehtii ensimmäisenä johonkin tiettyyn paikkaan”, Metsälä kertoi.
Aina yhteydenpito ei jää pelkän tekniikan varaan. Metsälä on käynyt tapaamassa radiokavereitaan jo 20 eri maassa.
Radioharrastajana hänelle on tärkeää, että puheyhteydet muodostuvat perinteisin ja autenttisin menetelmin. Digitaaliset, nettiavusteiset radioyhteydet eivät miestä kiinnosta.
