Punapäisen naisen saattaa nähdä arkiaamuisin viilettämässä kaupungin vuokrapyörällä vinhaa vauhtia kohti työpaikkaansa. Tämä räiskyvä persoona on Mainiokoti Marttilanharjun uusi yksikönjohtaja, Riikka Jalonen, 31. Kokemäellä asuva Jalonen taittaa osan työmatkastaan junalla – ja Vammalan asemalle päästyään hän hyppää pyörän satulaan.
”Junamatka kestää vain kaksikymmentä minuuttia, ja asemalta polkee alle vartissa töihin. Ja sama kuvio toisinpäin kotiin mennessä. Edullista ja kätevää”, toteaa uudessa tehtävässään huhtikuussa aloittanut Jalonen.
”Pohjakoulutukseltani olen kätilö. Kolmivuorotyön liiallinen kuormittavuus ja polttava kehittymishaluni kuitenkin kuljettivat minut yrittäjyyden ja avosairaahnhoidon kehittämistyön kautta Puolustusvoimille, jossa toimin kenttäsairaanhoitajana ennen siirtymistäni Marttilanharjuun”, taustoittaa Jalonen.
”Yksikönjohtajan työ on urani ensimmäinen johtotehtävä, jos yrittäjätaustaa ei oteta lukuun. Viime syksynä hakeuduin puolivahingossa opiskelemaan ylempää korkeakoulututkintoa, ja ryhdyin katselemaan koulutusta vastaavia tehtäviä. Mainiokotien hakuilmoitus pysäytti, ja halusin vastata siihen. Se kannatti, sillä tässä sitä ollaan – tekemässä juuri sitä, mitä työkseni haluan tehdä”, hän iloitsee.
Opintoja Jalonen jatkaa edelleen työn ohessa, ja kotonakin riittää puuhaa.
”Asumme historiallisessa rakennuksessa Kokemäen Vanhassa Juustolassa, ja viihdymme siellä valtavan hyvin. Perheeseeni kuuluu kolme konehullua poikaa, joten vapaa-aikana bongailen työkoneita ja kiljun kieltoja pää punaisena. Kuusivuotiaat identtiset kaksospojat ja kolmivuotias kuopus takaavat sen, että vauhtia riittää”, kertoo Jalonen.
”Matkassani kulkee endometrioosi, kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti. Sen vuoksi pojat ovat saaneet alkunsa TAYS:in hedelmöitysklinikan pakastimen kautta. He ovat itse asiassa kaikki samana päivänä hedelmöitettyjä alkioita, kuopus vain odotti vuoroaan pakastettuna kolme vuotta. Lapsettomuushoidot opettivat, että vanhemmuus ei ole itsestäänselvyys, vaan lahja, josta pitäisi muistaa kiittää joka päivä”, avoimuudestaan tunnettu Jalonen muotoilee.
Lapset ovat olleet kiinnostuneita kuulemaan Sastamalasta ja äidin uudesta työpaikasta.
”Kun kuopukselta päiväkodissa kysyttiin, mitä äiti tekee työkseen, hän oli vastannut, että ”leikkii mummojen kanssa”. Kaksoset olivat tuumanneet, että ”äiti pomottaaa töissä ihan niin kuin kotonakin”. Lasten suustahan se totuus kuuluu”, naurahtaa Jalonen. Hän on luvannut, että pojat pääsevät tutustumaan äidin työpaikkaan kesän aikana.
”Samalla reissulla mennään tietysti Herra Hakkaraisen taloon.”
Toimelias nainen on ehtinyt vaikuttaa myös kuntapolitiikassa.
”Tehtäväni Kokemäen kaupunginvaltuustossa, sekä elinvoima- ja hyvinvointilautakunnan puheenjohtajana on juuri tullut päätökseensä, joten uudet tuulet osuivat oikeaan kohtaan”, hän pohdiskelee.
Työ on niin mieluisaa, että Jalonen kuvailee työpaikkaansa ”toiseksi kodikseen”.
”Olen nähnyt elämäni aikana kymmeniä erilaisia hoivakoteja. Suurimman osan työni kautta, osan läheisen näkökulmasta. Paikoissa on huomattavia eroja. Täällä minuun on tehnyt suuren vaikutuksen kodikkuus ja se, miten paljon täällä kuuluu naurua”, Jalonen luonnehtii.
”Varsinkin filippiiniläiset hoitajamme hymyilevät oikeastaan aina. Heillä on sellainen asenne työntekoon, että työpaikalle ei tuoda omia murheita. He, kuten muukin ihana henkilökuntamme ylläpitävät hyvää ilmapiiriä.”
Ammattitaitoisella henkilökunnalla on suuri vaikutus arjen toimivuuteen.
”He suunnittelevat viikoittain asukkaiden toiveiden mukaista toimintaa. Kerran viikossa ideoita jalostataan yksissä tuumin. Monipuoliset aktiviteetit piristävät arkeamme.”
Mainiokodin vahvuuksiin kuuluu myös oma keittiö, mikä on hoivakodeissa nykyään harvinaista. Jutuntekohetkelläkin ruuantuoksu leijailee ilmassa, sillä päivän lounasta valmistetaan parhaillaan.
”Paitsi asukkaille myös henkilökunnalle kotiruoka on tärkeä asia. Sote-ammatissa on tottunut eväskippojen raahaamiseen ja seuraavan vuoron eväistä stressaamiseen. Täällä henkilökunta saa ostaa maukasta kotiruokaa, eikä tarvitse miettiä eväitä.”
Vapaa-aikanaan tuore johtaja viihtyy luonnon keskellä.
”Jos pitäisi valita lomakohde, lähtisin mieluummin Itä-Suomeen luontoretkelle kuin kaupunkilomalle Pariisiin. Alkavan kesän agendana on käydä myös tanssilavoilla. Tanssiminen on antoisaa vastapainoa työlle – ja hyvää liikuntaa”, ajattelee Jalonen.
”Välillä laitetaan tanssiksi asukkaidenkin kanssa ja lauletaan vanhoja iskelmiä”, hän paljastaa.
Riikka Jalonen iloitsee myös Marttilanharjun kauniista piha-alueesta.
”Asukkaiden kanssa ulkoillaan paljon, osan kanssa ihan päivittäin. Viihtyisästä pihastamme huolehditaan, puutarhuri kävi hiljakkoin ja kesäkalusteiden huoltokin on aloitettu”, hän mainitsee.
Mainiokodissa jokaisella asukkaalle on nimetty omahoitaja. Tuttuus tuo turvallisuutta.
”Täällä ei myöskään ole erikseen vierailuaikoja, vaan omaiset voivat tulla käymään päiväsaikaan koska tahansa”, Jalonen sanoo.
”Meillä käy kaksi miestä, jotka tulevat molemmat omaa vaimoaan katsomaan joka päivä. Hellyyttäkin pariskuntien välillä on edelleen – hiusten silittämistä ja suukottelua. Välillä jään ihastelemaan sitä silmäkulma kostuen”, hän herkistyy.
Yhtenä perusajatuksena Riikka Jalosella onkin, että hoivakoti ei ”omista asukkaitaan”, vaikka turvallisuussyistä ulko-ovi lukossa onkin.
”Ovi aukaistaan, kunhan vain soittaa summeria. Omaiset ovat taloon erittäin tervetulleita ja he saavat osallistua myös hoitoon, kuten esimerkiksi ruokailussa auttamiseen.”
Hoivakotiin asukkaat tulevat Pirhan palvelusetelillä tai itse maksaen.
”Autamme mielellämme asukkaaksi hakeutumisessa, sillä jo pelkkä palvelusetelin hakeminen on aivan oma shownsa”, tietää Jalonen.
”Taloon voi tulla tutustumaan, jos miettii omaiselleen sopivaa hoivakotia. Esittelen Marttilanharjun arkea erittäin mielelläni.”
