Vastaanotto on sydämellinen. Elaine ja Norman Arnold tervehtivät ovella iloisesti hymyillen, ja kehottavat selkeällä suomen kielellä käymään peremmälle tupaan. Miten ihmeessä tämä amerikkalainen pariskunta on päätynyt ostamaan talon täältä ”korven keskeltä” Kiikoisista?
”Olin vaihto-oppilaana Vammalassa viitisenkymmentä vuotta sitten, vuosina 1974-1975 Rotary-klubin kautta”, valottaa Elaine. Hänen oli alun perin tarkoitus mennä vaihtoon Saksaan, mutta siinä kävi niin, että hän päätyi kuitenkin lopulta Suomeen.
”Tyttö, jonka alun perin piti mennä Suomeen, sairastui – ja hänen sijastaan tulin tänne. Näin jälkikäteen ajatellen koin sen Jumalan johdatukseksi, niin pitikin tapahtua”, Elaine kertoo.
”Ja Suomi vei sydämeni, koin tämän maan heti omakseni. Sain täältä myös hyviä ystäviä, jotka ovat ystäviäni edelleen. ”
Erityisellä lämmöllä hän muistelee jo edesmennyttä isäntäperheen äitiä, Anja Prusia, josta tuli todella tärkeä henkilö jo vaihto-oppilasaikana – ja jonka kanssa hän piti yhteyttä viimeiseen saakka.
”Surettaa, että en päässyt Anjan hautajaisiin. Hän menehtyi viime vuonna 97-vuotiaana. Anja oli niin tärkeä ja rakas minulle, että nimesimme yhden tyttäremme hänen mukaansa”, Elaine selvittää.
Vaihto-oppilasvuoden jälkeen nuorella Elainella oli paluu takaisin Yhdysvaltoihin, mutta Suomi oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Arnoldien kaikilla viidellä lapsella on suomalaiset nimet, ja he puhuvat kaikki suomea. Lastenlapsiakin on siunaantunut jo peräti 16. Perheessä on aina vaalittu amerikkalaisten tapojen lisäksi myös suomalaista kulttuuria.
”Ja poikamme Johannes opiskeli Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa kultasepäksi. Nykyään hän asuu Vammalassa suomalaisen vaimonsa kanssa – he tapasivat toisensa Sastamalan vapaaseurakunnassa. Johannes käy Yhdysvalloissa muutaman kerran vuodessa, ja työskentelee nykyään hitsaajana. Hän on auttanut myös paljon meitä tämän talon remontissa”, Elaine sanoo.
Talon hankkimiseen Suomesta liittyivät osaltaan elämään tulleet vaikeat menetykset.
”Äitini haimasyöpään menehtymisen jälkeen koin, että minun tulee lähteä toipumaan Suomeen. Lähdimme katsomaan täältä taloja. Pari ensimmäistä taloa, joita kävimme katsomassa, olivat ihan kauheita”, naurahtaa Elaine.
”Sitten kun tulimme katsomaan tätä taloa, se tuntui heti kodilta. Tämä on nyt ollut omistuksessamme pari vuotta, vietämme täällä toista kesäämme. Olemme aina pitäneet vanhoista taloista ja asuneet sellaisissa. Tälläkin talolla on elävä historia, vintiltä olemme löytäneet aarteita, eli hienoja muistoja menneistä asukkaista.”
Vaikutuksen teki lisäksi kiinteistön sijainti, rauhallinen ympäristö ja suuret metsät ympärillä. Pihapiiriin kuuluu myös piharakennuksia, ja lisääkin niitä on mahdollisesti tulossa – he haaveilevat rakentavansa pihaan pieniä mökkejä majoitusta varten.
”Että koko suuri perheemme voisi tulla tänne viettämään aikaa”, he perustelevat.
Arnoldit ovat kokeneet, että heidät on otettu hyvin vastaan kylällä.
”Täällä on niin hyvät naapurit. Muutaman kilometrin päässä asuva Koivuniemen Pekka esitteli meille lähialueen paikkoja heti, kun olimme ostaneet talon. Olemme tutustuneet muihinkin ihmisiin, ja on tuntunut siltä, että vieraatkin ihmiset ovat olleet heti ystäviä”, Norman mainitsee.
”Iloitsemme pienistä asioista ja pidämme siitä, että meihin tullaan tutustumaan ja ystävät tulevat kahville. Amerikassa meno on nopeaa, tuntuu, että kaikilla on kiire. Ei ehkä osata sillä tavoin nauttia kiireettömästä ajasta”, pohdiskelee Norman. Heistä on mukavaa, jos joku pistäytyy vierailulla – vaikka ihan ilmoittamattakin.
”Olemme sosiaalisia, ja meistä on mukavaa vaihtaa ajatuksia muiden kanssa.”
Kiikoisten koti on aivan omassa rauhassaan kaukana pääteistä. Autolla pääsee kuitenkin kätevästi asioille kohtuuajassa. Lähin kauppa on alle kymmenen kilometrin päässä. Suomalainen liikenne saa avioparilta kiitosta.
”Täällä on Amerikkaan verrattuna meno paljon rauhallisempaa, autoja ei ole paljon ja liikenne kulkee hitaammin. Tällä alueella ei myöskään ole ruuhkia”, Norman on huomannut. He arvostavat myös suomalaista, puhdasta ruokaa.
”Amerikassa ei ole kunnon ruisleipää, kuten täällä. Olen opetellut leipomaan sitä, että saamme syödä sitä Amerikassa ollessammekin”, Elaine kertoo.
”Eikä tarvitse kuin astua ovesta ulos, niin metsästä saa syksyllä poimia sieniä ja marjoja.”
Pariskunta on laittanut taloa kuntoon ajatuksen kanssa. Vanhat hirret haluttiin saada näkyviin, mutta nykyajan mukavuuksista ei ole tingitty. Keittiöremontin yhteydessä kodinkoneet uusittiin ja koska talossa ei ollut sisävessaa, sellainenkin teetettiin.
”Sastamalalainen rakennusliike on vastannut remontista ja tehnyt hyvää jälkeä, sen omistaja Veli-Matti Selin ja hänen vaimonsa Tuula ovat meidän hyviä ystäviämme”, paljastavat Arnoldit. Talon historiaa henkivä vanhanaikainen tunnelma on silti haluttu – ja onnistuttu säilyttämään. Sisustus on kaunis ja kaikkea vanhaa kunnioittava.
Kansainvälisen perheen jäseniä asuu Amerikassa, Unkarissa ja Suomessa. Elaine ja Norman asuvat itse Suomessa osan vuotta ja osan vuodesta Amerikassa Washingtonin osavaltiossa länsirannikon maaseudulla, jossa heillä on myös talo. Talviajastakin Kiikoisissa heillä on jo kokemusta.
”Olemme olleet täällä myös talvella, viime joulunkin vietimme täällä. Kaunista kyllä oli, kun oli lunta maassa ja kirkas tähtitaivas”, muistelee Elaine.
”Halusimme selvittää, voiko talossa asua ympärivuotisesti.Aikomuksena on nimittäin olla jatkossa yhä enemmän Suomessa. Normanilla on oleskelulupa, ja hän on yrittänyt saada minulle puolison viisumia, mutta sitä edelleen odotellaan, siinä tuntuu kestävän ja kestävän”, Elaine huokaisee.
Vaikka Norman on periaatteessa eläkkeellä, niin aktiivinen mies toimii edelleen kahdessa eri yrityksessä, ja toivoo saavansa myös Suomesta uusia asiakkaita. Elaine on ammatiltaan kätilö ja tekee Amerikassa ollessaan työtä ystävänsä perustamassa synnytyskeskuksessa.
”Siellä on erilainen tapa toimia kuin Suomessa. Äiti ja vauva oat synnytyksen jälkeen kaikkiaan kuusi viikkoa synnytyskeskuksessa, ja heistä huolehditaan”, mainitsee kätilön ammatin kutsumustyökseen kokeva Elaine.
Parhaillaan Suomessa kuljetaan kohti keskikesän juhlaa, juhannusta. Sitä Arnoldit aikovat viettää hyvän ruuan, ystävien ja perheenjäsenten kanssa.
”Uusia perunoita olemme tänä kesänä jo hakeneet torilta, ja niitä varmaan tulee myös juhannuspöytään. Lisäksi aion paistaa lättyjä ja valmistaa myös kuusenkerkkäsiirappia”, Elaine paljastaa.
”Ja tietysti pihasaunassa saunotaan ja vihtakin tehdään, ja ulos laitetaan nuotio. Eli aika perinteisellä suomalaisella tavalla juhlimme, lisää Norman.
