Alueviesti kysyi ja Heli Laaksonen vastasi.
Milloin olit kirjapäivillä ensimmäistä kertaa? Havaintojasi kirjapäiviltä?
Vissiin silloin, kun esikoisrunokirjani Pulu uis ilmestyi 2000, ainakin asiakkaana. Iso, mukana huokuva yleisö on jo nähtävyys sekin – ja hienot esitykset.
Myös kirjailijakollegoihin törmääminen on hauskaa. Ihanaa hihittelyä runoilija Arja Tiaisen kanssa tuulikaapissa!
Mitä kirja-alalle kuuluu? Arvostetaanko kirjaa ja kirjailijoita?
Kirja taistelee heppoisempien ajanvietemuotojen kanssa yhä ahtaammassa raossa – älylaitteiden sivuun sysäämänä ensisijassa. Miten nopeasti alashumahtanutta suomalaista kirja-alaa on tuettu? Plättäämällä kirjan arvonlisäveroon korotus!
Ihmetyttää, että valtio kannattelee turkisteollisuutta hartaasti, kaavailee vuosikymmenten siirtymäaikojen tukia. Kirjapainojen, kirjakauppojen, kustantajien, kirjailijoiden hätä ei ole päättäjiä liikauttanut. Kirjoija toisaalta janotaan – näkyyhän se äänikirjabuumista.
Ongelmana on, että äänikirjajätit tekevät nyt kirjailijoille samaa tuhoa kuin suoratoistopalvelut tekivät musiikintekijöille. Tekijälle jäävä osuus on nitkutettu minimaaliseksi. Saan itse runoäänikirjasta noin kymmenesosan siitä, mitä saan paperisesta runokirjasta, pienimmillään alle 10 senttiä kuunneltua kirjaa kohden.
Äänikirjapalvelut juhlivat ja edullisesti kuunneltavaa saava asiakas on tyytyväinen – mutta kirjailijat pakertavat lisätöitä, joutuvat turvautumaan apurahahakemuksiin ja vaihtavat alaa, kun ansaintalogiikka on tuhottu.
Missä valtio puolustamassa meitä? Kuka pitää suomen kielen ja suomalaisten ajattelutaitojen puolta? Lukijat tietenkin ja kirja-ala itse. Mutta hoi päättäjät! Voimme olla kansakuntana ja ihmiskuntanakin elinvoimainen ilman minkkimuhvia – mutta ilman kirjaa emme.
Itse ytimen, konkreettisen kirjan, lumo ja voima on säilynyt. Moni on ihan vain unohtanut, kuinka hurmaavaa ja elvyttävää on ottaa kirja esille ja solahtaa siihen ehjään, häiriöttömään maailmaan. Mut sen tairon voi oppi uurestas!
Miten sinusta tuli runoilija ja kirjailija?
Olen tavallisesta huushollista, jossa oli suuri kirjahylly ja kirjastokortit lapsillakin. Äidin suku on ollut päiväkirjankirjottajia, isän suku huvikseen runon lausujia. Kasvoin kirjojen ja sanojen ympäröimänä.
Opiskelin Turun yliopistossa suomea ja viron kieltä – ja sitä tietä intouduin nousemaan runolavoille. Äidinkielellä lounaismurteella kirjoitan runoni, se on syrämen kiäl. Korona-aikaan opiskelin luonto- ja ympäristöneuvojaksi, ja siitä alkoi uusi aika. Kirjoitin kaunotietoluontokirjat Luonnos ja Jatkos.
Miten innostaisit lapsia ja nuoria lukemaan?
On aloitettava aikuisista! Lue lasten nähden! Kehu kirjoja! Vie lahjaksi kirja! Lue lapselle! Rajoita älyplaraamista sekä itseltäsi että kasvatettavilta. En ole nähnyt taaperoa verkkokaupassa tilaamassa ensitablettia.
Netin kätevyyttä ei kukaan kiistä, mutta se on vienyt meiltä jo liikaa huomiota. Jokaisen pitäisi hahmottaa lukutaidon tärkeys ihmisen kohtalolle.
Kesäherkkusi? Entä millainen kokki olet itse?
Uudet perunat uusien perunoiden kanssa. Kokkailu ei kiinnosta yhtään – mut syämisest tykkään!
Mitä harrastat?
Rakastan erilaisia kursseja, seminaareja ja luontoretkiä. Nämä kirjapäivät keskusteluineen ovat puolitaivas minulle! Aina kun voin, myös luen kirjoja, maalaan, piirrän, matkavirkkaan, tutkailen sammaleita ja tramppaan museoissa.
Millainen kesä sinulle on tulossa?
En ole erityisiä kesäihmisiä, kun ketään ei saa kiinni ja koko ajan on hiki. Möyrin luonnossa ja teen kivoja runokeikkoja pitkin suvea. Käsikirjoitan myös syksyllä alkavaa Ilonhilaaja-runokiertuettani ja viimeistelen Ilone-värirunokirjaani, joka ilmestyy lokakuussa.
Ilosessa on sastamalalaisten lastenkin vaikutteita, kun kävin keväällä koelukemassa kirjan runoja Marttilan koulun eskareille. Luen siitä näytteen, kun esiinnymme luontorunokeskustelussa Anna-Riikka Carlssonin kanssa Vexve-areenalla perjantaina 27.6. klo 15 alkaen.
Mikä kotimaan matkailukohde on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?
Kaikki lounaissuomalaiset lehtometsät Ruissalosta Lohjansaareen.
SANALEIKKI: Mitä sanoista tulee mieleen, Heli Laaksonen?
UUTISET – Viroks utelias o uudishimuline, uutishimoinen! Jos o liikka huanoi uutissi, omal toiminnal voi vaikutta sihe, et olis hyvi uutissi kans.
SOTA – Kaikil huanoks, haitaks ja harmiks.
KULTTUURI – Ihmiskunta kualis tylsyytte ilma sitä. En tunne kettä, kenel riittäis, et on tyyny, ruakka ja joku asumus.
LUKEMINEN – Ajatteluvoiman kehittämist. Ihmisen eloonjäämiskeino. Ja ihanint, mitä on keksitty!
LUONTO – Kaik o luanto, sää, mää, toi pihan koivupuu, sanomlehti ja asfalttiki. Ihmine o omalaises luantokappale, yks monist ötököist ötököitte joukos.
ILMASTONMUUTOS – Vaatii meilt kaikilt sopeutumist, tosiasioitte myäntämist, elämäntyylin maltillistamist. Mut ei hillittemine tarkota, et elämäst huanomppa tulis.
RAKKAUS – kaarisilta ihmiste välil.
SASTAMALA – Luannonkaunis seutukunta, luannikkai ihmissi – ja niin kiva, kiakuva murre!
RAUMAN LAPPI – Kotopitäjä täl hetkel.
MURTEET – Nähtävyys! Kuultavuus! Elon ilo!
