Saatan kuvitella piikojen ja renkien kävelevän työntäyteisen päivän jälkeen kallioisen pihan halki luhtiin, jota he kesäisin käyttivät nukkumatiloina. Ajan patinoimien rakennusten hirsiseinät kätkevät sisäänsä monta tarinaa ja ihmiskohtaloa.
Päärakennus, ylistupa ja luhtirivi seisovat niillä sijoillaan, kuin ne ovat olleet jo vuosisatoja. Aivan kuin olisin siirtynyt toiseen aikakauteen, kauas menneisyyteen.
Kokemäenjoki virtaa peltopalstan takana. Se on jo muinoin ruokkinut alueen asukkaita kaloillaan ja ravuillaan. Sisätiloissa valtavat, monien askeleiden kuluttamat, leveät lattialankut narahtavat askeleiden alla.
Pääsen mukaan lumoavaan tarinaan – tarinaan, jota Keikyän Kotiseutumuseo rakennuksineen ja esineistöineen katsojalle kertoo. Mitä kaikkea täällä onkaan tapahtunut vuosisatojen aikana?
Keikyän Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Heli Vinha opastaa minua syvemmälle tilan historiaan, ja ennen kaikkea keikyäläisen käsityöläiskulttuurin juurille.
”Kaikki rakennukset ovat alkuperäisiä. Vanhin niistä on luhtirivi, jonka ensimmäiset osat on rakennettu jo 1700-luvulla, ja sitä on jatkettu moneen kertaan. Aivan ensimmäinen tilan päärakennus on purettu, ja 1800-luvulla rakennetusta juhlatalon virkaa toimittaneesta talosta tuli sittemmin tilan päärakennus”, Vinha kertoo.
”Ylistupa on toiminut käräjätupana, posti- ja kievaritalona”, hän taustoittaa.
Ylistuvan seinillä olevat harvinaiset sabluunamaalauksin koristellut savilaasti-lehmänlantatapetit kertovat aikansa kekseliäisyydestä. Ne on konservoitu 1980-luvun alussa. Ylistuvassa on myös harvinainen koko talon kokoinen kellari. Nykyinen päärakennus on palvellut aikanaan myös Keikyän ensimmäisen kansakoulun tiloina.
Museolla on mittava kokoelma autenttista esineistöä. Esillä on maatalous-, rakennus-, lastu-, ja suutarintöiden esineistöä – sekä kumipallojen, laukkujen, kampojen, lankanappien, piippujen ja pohjallisten valmistukseen liittyvää tarpeistoa.
Lisäksi kehräys ja kudonta ovat vahvasti edustettuna. Kaikkiaan museossa on peräti 3500 esinettä, joiden lisäksi siellä on kuva- ja muita dokumentteja noin 1000.
Yksi ehdoton helmi on vanhanaikainen puhelinkeskus ja vanhat puhelimet. Älypuhelinaikakauden ihmiselle niiden näkeminen on aika mielenkiintoinen loikka menneisyyteen.
Museota kiertäessä ei voi olla ihmettelemättä keikyäläisen käsityötaidon monipuolisuutta. Yksi niistä oli laukunvalmistus, joka aloitettiin 40-luvulla.
”Joka toisessa talossa tehtiin laukkuja, ja Keikyästä se levisi seutukunnalle laajemminkin. Puhuttiin
”Laukkulaakson alueesta”, johon Keikyän lisäksi lukeutuivat Kiikka, Vammala ja Huittinen”, selvittää Heli Vinha.
Laukunvalmistus jatkuu seudulla edelleen, vaikka ei niin vahvasti kuin entisaikoina.
Oppaan johdolla on kiehtovaa saada käsitystä erilaisista valmistustekniikoista, joita on hankittu mestareiden opissa sekä itse tekemällä ja kokeilemalla. Nykypäivänä tätä kaikkea kutsuttaisiin tuotekehittelyksi – ja sitähän se on silloinkin ollut. Opeteltiin ja ideoitiin.
”Jotkut naiset tekivät lankanappeja sivuelinkeinona, ja jotkut elättivät sillä itsensä kokonaan”, mainitsee Vinha yhtenä esimerkkinä.
Käsityön taitajat hankkivat leipää pöytään osaamisellaan. Kaikki tuotteet tehtiin myös kestämään, eikä mitään käyttökelpoista heitetty hukkaan. Luonnonmateriaaleja ja erilaisia käsityömenetelmiä osattiin hyödyntää taitavasti.
Monet esineet ovat edelleen täysin käyttökelpoisessa kunnossa. Kertakäyttökulttuuri oli siihen aikaan tuntematon käsite.
”Sarvista, joista tehtiin kampoja, valmistettiin myös esimerkiksi hiuspinnejä nutturoihin. Pinnejä kokoelmistamme vielä puuttuu – eli jos jollakulla on lahjoittaa sellaisia museolle, otamme hyvin mielellämme vastaan”, Heli Vinha vinkkaa.
Käsityöperinne elää vahvasti seudulla edelleen – ja sen juuriin pääsee tutustumaan tässä ainutlaatuisessa museossa, jota voin hyvin suositella kesän retkikohteeksi. Museokäynti on mieleenpainuva ja takuulla mielenkiintoinen ”historian oppitunti” myös lapsille ja nuorille.
Keikyän Kotiseutumuseon koko perheen perinnepäivää vietetään tänä vuonna sunnuntaina 24.8 klo12-16.
Teemana on tekstiilihuolto, ohjelmassa mm. klo 14 Erja-Kaarina Helkiön luento muinaispuvusta ja sen huollosta.
Museo on avoinna kesällä 17.8. saakka sunnuntaisin klo 13-16, ja ryhmille varauksesta vielä syyskuun ajan.
