Maajussi-pariskunta Niina ja Kalle vetävät vauvakerhoa Lantulassa – “Täällä on ihanaa asua ja kasvattaa lapsia”

Kalle Linkki ja Niina Wunsch Linkki ovat onnellisia rakkaasta pienokaisestaan. He haluavat pitää hänet erossa julkisuudesta, joten vauva pääsi kuvaan mukaan vain hellehatun taakse piiloutuneena.

Julkisuuteen Maajussille morsian -ohjelman myötä ponnahtaneet Niina Wunsch Linkki ja Kalle Linkki vihittiin Tyrvään kirkossa kaksi vuotta sitten heinäkuussa. Aviopari on asettunut asumaan Sastamalassa aktiivisena kylänä tunnettuun Lantulaan, Kallen lapsuudenkotiin.

Sukupolvenvaihdoksen myötä Maajussi-pariskunta on ottanut viljelystilasta myös vastuun. Niina on alun perin kotoisin Kempeleestä, mutta hän on ihastunut nykyisen asuinpaikan rauhalliseen elämänmenoon ja maalaismaisemiin.

Ei hän tosin ole pelkästään jäänyt ihailemaan upeita maisemia ja viljavia peltoja, vaan on myös tarmokkaasti opetellut maatilan työt, joista hänellä ei aikaisemmin ollut minkäänlaista kokemusta. Näppärältä naiselta sujuvatkin nykyään niin kyntäminen, kylväminen kuin puiminenkin – monien muiden tilan töiden ohella.

Juuri tällä hetkellä tilan pellot ovat kuitenkin vuokralla, koska pariskunta keskittyy vauva-arkeen esikoisensa kanssa.

Siiri Antola ja Karita Pyhälahti vaihtavat ajatuksia vauva-arjesta. Heidän vauvansa Hilma ja Aurora viihtyvät vilteillään lattialla. Sama elämäntilanne on parasta vertaistukea.

Niina ja Kalle eivät suinkaan ole ainoat tuoreet vanhemmat seudulla, vaan lähialueelle on vuoden sisällä syntynyt peräti seitsemän pienokaista.

”Emme olisi ikinä arvanneet, että niin monta lasta syntyy ihan naapurustoon”, Maajussi-pari hämmästelee.

”Ja kyllähän täällä on ihanaa asua ja kasvattaa lapsia, onhan tämä sellainen lintukoto”, luonnehtii Niina.

Oman perhetilanteen myötä ajatus vauvakerhon pitämisestä alkoi kypsyä, ja niinpä aivan Lantulan kylätalon kulmilla asuvat Niina ja Kalle lähtivät vetämään vauvakerhoa. Siitä tulikin heti suosittu – ja hyvässä kunnossa oleva, suuri kylätalo tarjoaa kokoontumisille mainiot puitteet.

Kallelle rakennus on tuttu jo ala-asteen ajoilta, jolloin rakennus toimi vielä kouluna. Siellä on Kalle välitunneilla juossut pihamaalla, ja kuunnellut tarkkaavaisena opetusta luokkahuoneissa.

”Kouluun liittyy monia mukavia muistoja”, kertoo Kalle.

Lantulan koulu lopetettiin vuonna 2005, ja nykyään kylän lapset aloittavat koulutaipaleensa Stormissa.

Lotta Haunia sekä Taru ja Eetu Aronen seuraavat, kuinka heidän vauvansa Iida ja Manda tekevät tuttavuutta. “Minusta tuntuu, että elän elämäni onnellisinta aikaa. Ja tässä kerhossa on hyvää, iloista pöhinää ja samanhenkisiä ihmisiä”, Lotta sanoo. “Juuri näin. Ja me arvostamme paljon maaseudun rauhaa”, toteavat Taru ja Eetu.

Vauvakerhotoiminta otti ensiaskeleitaan jo odotusaikana.

”Treffailimme osaa vanhemmista jo silloin, kun vauvoja vasta odotettiin. Oli tosiaan yllättävää, että meitä perheenlisäystä odottavia oli lähialueella niin monta”, naurahtaa Niina.

Ensin tapaamisia järjestettiin vuorotellen perheiden kotona, mutta kun kyläyhdistys piti kesäkuun alussa vauvajuhlan Lantulan pikkuisten uusien asukkaiden kunniaksi, lähti idea kylätalossa kokoontumisesta elämään.

”Koska asumme tuossa ihan naapurissa oli luontevaa, että me otamme vetovastuun ja tulemme avaamaan ovet”, Kalle ja Niina mainitsevat.

Ajatus siitä, että vanhempien lisäksi lähinaapuruston lapset tutustuvat toisiinsa jo vauvoina, tuntuu kaikista kerholaisista erityisen hyvältä.

”He saattavat olla tulevaisuuden luokkatovereita. On se hienoa, että lapsia syntyy, tulee elämää tännekin kylälle”, pohtii Niina.

Anna Koskiahde valvoo Duplo-rakennustyömaata. Hänen pojistaan Urho näyttää mallia pikkuveljelleen Vilholle, joka osallistuu jo mielellään projektiin – ainakin tarkkailemalla tilannetta tiiviisti.

Yhteiset hetket kerran viikossa ovat parasta vertaistukea vanhemmille, eikä yhteisiä puheenaiheita ei tarvitse hakemalla hakea. Vilkas keskustelu polveilee monenlaisissa ajankohtaisissa asioissa ja aiheissa.

Vauvatkin juttelevat keskenään omalla tavallaan, kontaktia haetaan esimerkiksi nappaamalla kaverilta kiinnostava helistin. Tai kommunikoimalla pitkällä jokelluksella viltillä makoilevalle vierustoverille.

”Järjestämme näitä tapaamisia ympäri vuoden – ja lasten kasvun myötä vauvakerhosta tulee taaperokerho. Olemme miettineet myös, että voisimme tehdä yhdessä myös retkiä kiinnostaviin, lapsiperheille sopiviin kohteisiin”, Niina pohtii.

Vauvakerhossa on lämmin ja välitön tunnelma, ja toimittajan kysymyksiin vastaillaan mielellään ja hyvin avoimesti.

Tuoreet suklaakuorrutetut mansikat ja itse leivotut kaurakeksit maistuivat kerholaisille kahvin kera.

Lämmin läikähdys käy ajatuksissani, ja mieleen tulvii muistoja siitä, kuinka kävin itse aikoinani oman esikoiseni kanssa vauvakerhossa. Asuin siihen aikaan Vesilahdessa, ja Rämsöön kylälle oli siunaantunut kahdeksan lasta saman vuoden sisällä.

Muistan, kuinka mielenkiintoista oli seurata vauvojen kehitystä, ja miten tärkeää toisten vanhempien tapaaminen oli.

Ja sitä se on Lantulankin vauvakerhossa. Suurimman vaikutuksen tekee kerholaisten välinen hyvä vuorovaikutus.

Jokainen osallistujista painottaa samaa asiaa. Kerho on heille todella tärkeä.

Sastamalassa niin kuin koko Suomessakin syntyvyys on laskenut merkittävästi jo vuosien ajan, joten Lantulan vauvakerhon menoa on hieno seurata.

”Ottakaa meistä mallia”, Niina kannustaa muiden vauvakerholaisten nyökkäillessä vieressä.
”Syntyvyys kasvuun, niin että kyläkoulutkin voidaan säilyttää!”

Lantulatalon pihapiirissä on tilaa temmeltää, ja leikkipuistokin sieltä löytyy.

 

Jätä kommentti