Ketterä vene halkoo aaltoja reipasta 27 solmun vauhtia. Vesi pärskyy ja jättää veneen perään leveän vanan.
Leppeän lämmin ja aurinkoinen kesäsää on houkutellut ihmisiä vesille.
Kaalisaaren hyppytorniin kiipeää uimareita valmiina uskaliaisiin hyppyihin, ja useita erilaisia veneitä näkyy järvenselällä.
On pieniä soutupaatteja ja hyvin varusteltuja kalastusveneitä vakuuttavine vaparivistöineen. Kauempana edessä häämöttää pyydysmerkki, ja kalastuksenvalvojat Keijo Marjakoski ja Janne Latsa päättävät tarkistaa sen. Tottuneesti venettä kuljettava Latsa hidastaa vauhtia, kaartaa merkin luo ja pysäyttää veneen sen kohdalla kokonaan.
”Tähän merkkiin Janne ja Matias tekivät viime valvontakierroksella huomautuksen, katsotaan, onko sitä noudatettu”, sanoo Marjakoski, ja nostaa pyydyksen tarkistettavaksi.
”Jaahas, ei ole noudatettu – laitetaanpas tähän astetta vakavampi varoitus. Yleensä näihin reagoidaan aika hyvin”, mies toteaa.
Latsa ojentaa hänelle pyydykseen laitettavan huomautuslipukkeen. Marjakoski kiinnittää sen paikalleen, ja laskee pyydyksen takaisin veteen.
Seisovat, kiinteät pyydykset kuten verkko, katiska, pitkäsiima ja rysä tulee merkitä selvästi. Niistä pitää löytyä omistajan nimi ja yhteystiedot selkeästi kirjoitettuna. Lisäksi tulee käyttää kalastusoikeuden osoittavaa pyydysmerkkiä, mikäli vesialueen omistaja sitä vaatii.
”Merkinnän on tarkoitus parantaa veneilyturvallisuutta ja helpottaa kalastuksenvalvontaa”, perustelee Janne Latsa.
”Vesiliikenteen käyttämillä alueilla pyydys on merkittävä 1,2 metriä vedenpinnan yläpuolelle ulottuvaan salkoon kiinnitetyllä vähintään 20 cm leveällä ja korkealla neliön muotoisella lipulla”, selvittää Latsa.
”Pintapyydys tulee vesiliikenteen käyttämillä alueilla merkitä kahdella päällekkäisellä lipulla. Molemmissa tapauksissa lippusalot tulee varustaa myös heijastimella, jotta pyydykset näkyvät myös pimeän aikaan”, hän lisää.
Vesiliikenteen käyttämiä alueita ovat muun muassa väylät, mutta myös muut runsaasti liikennöidyt alueet.
Alueilla, joissa ei ole mainittavaa vesiliikennettä, riittää pyydyksen vähäisempikin merkintä.
”Sellainen voi olla esimerkiksi koho, joka ulottuu vähintään 15 cm pinnan yläpuolelle tai sitten 40 cm pinnan yläpuolelle ulottuva lippusalko”, täsmentää Keijo Marjakoski.
Vähäisemmän merkinnän alueita ovat muun muassa pienet järvet, lammet sekä syrjäiset lahdet.
Myös talvikalastuksessa käytettävät pyydykset on merkittävä. Esimerkiksi moottorikelkkailijoiden on pystyttävä havaitsemaan ajoissa pyydykset ja mahdolliset avantoaukot.
Liekovesi ja Rautavesi ovat kalastajien suosiossa. Vesistöstä nousee muun muassa kuhaa, ahventa, haukea ja erilaisia särkikaloja – joiden joukossa myös paikallinen erityissaalis toutain. Madetta, ankeriasta ja istutettuja lohikalojakin vesissä uiskentelee.
Ei ihme, että pyydyksiä on paljon.
Useampaan otteeseen pysähtelemme tarkistamassa pyydyksien merkintöjä. Osassa ne ovat aivan kohdallaan ja niihin laitetaan vihreä ”kiitoslipuke”.
Osaan kiinnitetään huomautuslappu, jossa selvitetään, mitä toimia tulisi tehdä. Aikaa varoituksiin reagoimiseen on viikko, ja mikäli kehotusta ei noudateta, voidaan pyydys ottaa talteen.
Käymme jututtamassa myös veneilijöitä. Kalastuksenvalvojiin suhtaudutaan kaikissa venekunnissa erittäin myönteisesti, ja lupien tarkastamisen lisäksi keskustelu päivänpolttavista aiheista käy vilkkaasti. Saalista ei kovin paljon ole kenellekään toistaiseksi kertynyt, mutta lupa-asiat ovat hyvin mallillaan.
Juttutuokion lopuksi kuuluu tietysti aina toivotella kalastajille ”kireitä siimoja.”
Kalastuksenvalvojien matkassa aika ei tosiaankaan käy pitkäksi, ja heidän tärkeästä työstään saa hyvän tuntuman, kun pääsee seuraamaan sitä käytännössä. Välillä vauhdikkaammilla osuuksilla on mukavaa ihailla maisemia, ja nauttia tuulesta kasvoilla.
Lippalakki meinaa kiihdytyspätkillä lentää useampaan otteeseen päästä – mutta ihme kyllä saan siitä aina juuri ajoissa otteen.
”Jos se lippis päätyy jorpakkoon, voidaan me se käydä kyllä sieltä noukkimassa”, lupaa Marjakoski.
Alitettuamme Vammaskosken sillan, huomaamme jalkaisin liikkeellä olevan kalamiehen rannassa. Janne Latsa ajaa lähemmäs, ja pysähdymme kyselemään lupa-asioita. Mies tunnustaa, että lupaa ei tullut otettua mukaan.
Koska hän ei kuitenkaan ole kertomansa mukaan vielä ehättänyt heittää virvelillään kertaakaan, eivätkä kalastuksenvalvojat ole todistaneet tapahtunutta kalastusta verekseltään, mitään seuraamuksia ei tule. Valvojat kehottavat häntä kuitenkin palaamaan harrastuksen pariin uudelleen vasta, kun lupa on mukana matkassa.
Mies lähtee kuuliaisesti harppomaan kaupungille päin vapa olallaan.
”Kalastuksenvalvonta on tärkeä osa kalavesien hoitoa. Valvonnalla varmistetaan, että kalastajilla ovat tarvittavat kalastusluvat kunnossa, ja että säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan”, mainitsee Marjakoski.
Kalastuksenvalvontaa suorittavat valtuutettujen kalastuksenvalvojien lisäksi poliisi, Rajavartiolaitos, Metsähallitus, ELY-keskus ja Tulli.
Kalastuksenvalvojan pitää läpäistä ELY-keskuksen järjestämä koe, ja useimmat ovat saaneet myös koulutusta tehtäväänsä.
Valtuutuksen työhönsä ja toimialueelleen valvoja saa yleisimmin kalatalousalueelta tai osakaskunnalta. Kalastuksenvalvojien yhteystietoja voi tarvittaessa tiedustella paikallisilta kalatalouskeskuksilta tai kalatalousalueilta.
Vesillä liikkuvan valvojan tunnistaa tummansinisistä kangasmerkeistä, joissa on valkoisella teksti ”Kalastuksenvalvoja Fiskeövervakare”.
He pitävät myös mukanaan Ely-keskuksen myöntämää kuvallista kalastuksenvalvontakorttia ja valvojan valtuuttaneen vesialueen omistajan tai kalatalousalueen valtakirjaa.
”Lain mukaan kalastaja on pyydettäessä velvollinen esittämään kalastonhoitomaksunsa, muut kalastuslupansa sekä henkilöllisyystodistuksensa. Mikäli kalastusta harjoitetaan liikkeellä olevasta veneestä, on vene pysäytettävä kalastuksenvalvojan antamasta merkistä”, Marjakoski kertoo.
”Kalastuksenhoitomaksun kuitti ja muut mahdolliset luvat tulee olla aina mukana kalastaessa. Jos kalastusoikeus perustuu ikään, on ikä voitava todistaa esimerkiksi henkilöllisyystodistuksella.”
Seniorit pääsevät narraamaan eväkkäitä ilman maksuja – 70-vuotiaat ja sitä iäkkäämmät on nimittäin vapautettu kalastuslupamaksuista.
Mutta entä mitä tapahtuu, jos kalastuslupa-asiat eivät ole kunnossa?
”Vähäisestä rikkomuksesta seuraa huomautus, ja suuremman rikkomuksen ollessa kyseessä asia viedään poliisin jatkokäsittelyyn”, Latsa ja Marjakoski linjaavat. Paitsi lupien tarkastusta ja pyydyksien merkintöjen seurantaa, kalastuksenvalvojien työhön kuuluvat myös valistavat tehtävät.
”Meiltä voi aina kysyä neuvoa. Pyrimme pitämään mukanamme aina myös aiheeseen liittyvää kirjallista materiaalia, kuten Kalapassi-lehteä ja opasvihkosia, joita jaamme kalastajille mahdollisuuksiemme mukaan”, Marjakoski sanoo.
Muutaman tunnin kierroksella mitään kovin huolestuttavaa ei ilmennyt.
”Valvonnan näkökulmasta tilanne vesillä vaikuttaa erittäin positiiviselta, ja kertoo siitä, että kalastuksenvalvontaan tehdyt panostukset sekä kalatalousalueella tehty tiedotustyö on kantanut hyvin hedelmää”, kiteyttävät valvojat.
