Italiaanoja, niitä nuo raidalliset siivekkäät hyönteiset kuulemma ovat. Nimittäin Markku Kiviniemen mehiläistarhan ahkerat mehiläiset, jotka tuottavat hunajaa kuluttajien iloksi.
”Italialainen mehiläisrotu on kaikista yleisin, mutta muitakin rotuja tarhurit käyttävät”, kertoo Kiviniemi.
Suomeen mehiläinen ei koskaan ole tullut oma-aloitteisesti. Ensin niitä tuotiin Virosta, mutta ne eivät selvinneet Suomen kylmistä talvista. Maamme mehiläishoitohistoria alkoikin varsinaisesti Ruotsista tulleista mehiläisistä – rotua kutsutaan Pohjoismaiseksi tummaksi mehiläiseksi. Ne sopeutuvat luonnostaan Skandinavian maiden karuihin olosuhteisiin.
Rotua esiintyy edelleen, mutta nykyään se on uhanalainen ja suojeltu. Ihan puhtaasti supisuomalaista hunajamehiläistä ei koskaan ole ollut olemassakaan.
Markku Kiviniemeä mehiläiset ovat kiehtoneet niin kauan kuin hän jaksaa muistaa.
Alunperin miehen asuttama lapsuuden kotitila oli lypsykarja- ja viljelystila. Nyt hänellä on siellä Kiikkuvuoren mehiläistarha. Lehmät lähtivät tilalta kolmisen vuotta sitten, peltoja viljellään edelleen.
”Hunajayhtymän hanke Maajussille mehiläinen-kurssi vahvisti ajatustani aloittaa mehiläistarhurina. Kun kuulin koulutuksesta, ajattelin heti, että tämä on minun juttuni”, Kiviniemi taustoittaa.
”Silloin kun lehmistä päätettiin luopua, pohdin, että olisi mukavaa pitää joitakin muita eläimiä. Mehiläiset ovat suhteellisen helppohoitoisia, ja hunajalle on varmasti kysyntää, joten halusin kokeilla sen tuottamista itse.”
Koulutusjakso oli mielenkiintoinen – se antoi paljon hyvää tietoutta ja käytännön kokemusta aiheesta.
”Kurssilla ollessamme hoidimme muun muassa Huittisten S-Marketin takana olevia pesiä. Opettelimme myös linkoamaan hunajaa, ja käsittelimme markkinointiin liittyviä asioita”, kuvailee Kiviniemi.
”Perustin oman tarhan jo koulutusvuonna.”
Ja niin mehiläistarhurin ura lähti käyntiin Kiikkuvuoressa, Hämeen sydänmailla, maaseudun rauhassa.
Metsien ja peltojen ympäröimällä mehiläistarhalla on nykyään 23 pesää.
”Niiden tuotto vaihtelee paljon. Keskimääräinen tuotto Suomessa on 35 kg hunajaa pesää kohti vuosittain. En aivan siihen ole vielä päässyt”, toteaa Kiviniemi.
”Hunaja on maailman toiseksi väärennetyin elintarvike, oliiviöljyn jälkeen heti seuraava. Kun asiakas tuntee tuottajan, hän tietää tarkkaan tuotteen alkuperän, ja voi luottaa saavansa aitoa kotimaista hunajaa. Kyllä asiakkaat laatua osaavat arvostaa”, tietää Kiviniemi.Mehiläistarhaajalle talvi on helppoa aikaa, sillä talvikauden
mehiläiset viettävät pallomuodostelmassa pesissään, eivätkä juuri tarvitse hoitoa.
”Ne eivät vaivu talvihorrokseen, vaan liikkuvat koko talven pallossa ja pitävät näin toisiaan – ja erityisesti pallon keskellä olevaa kuningatarta lämpimänä ja elossa”, sanoo Kiviniemi.
Keväällä kun ilmat alkavat lämpenemään, pesien kunto tarkistetaan.
”Katsotaan, ovatko mehiläiset hengissä, poistetaan pesän pohjalta kuolleet yksilöt ja tarkistetaan, että pesään ei ole iskenyt mikään tauti kuten esikotelomätä. Lievissä tautitapauksissa pesä voidaan saada saneerauksella kuntoon, mutta jos tilanne on vakava, on pesä tuhottava taudin leviämisen estämiseksi.”
Talven ajan mehiläiset pärjäävät tavallisesta sokerista valmistetun liuoksen turvin, koska niiden luontainen ravinto hunaja on kerätty pesistä. Kiviniemi pitää liuosta mehiläisille jopa parempana kuin hunajaa.
”Keväällä ne lähtevät puhdistuslennolle, jossa niiden suoli tyhjentyy. Toisin kuin hunaja saattaa tehdä, sokeriliuos ei tuki niiden suolta”, hän mainitsee.
Kun kevään ensimmäiset voikukat alkavat kukkia, mehiläiset pärjäävät jo luonnosta löytyvällä ravinnolla. Myös paju aikaisin kukkivana on niille tärkeä kasvi.
”Vaikka voikukkia ja pajuja ei aina osata arvostaa, niin itse asiassa pölyttäjille ne ovat ensiarvoisen tärkeitä varhain kukkivina. Pajujakin on monia eri lajeja, ja ne kukkivat hieman eri aikoihin. Näin mehiläiset saavat luonnosta mettä jo aikaisin keväällä”, selvittää Kiviniemi.
Pesien seuraaminen on tärkeä osa tarhurin työtä.
”Pitää tarkkailla, että emo eli kuningatar alkaa munimaan ja pesä vahvistuu. Kun väki siellä lisääntyy, lisätään pesälaatikoita, että niillä on tilaa sikiöidä, sekä kerätä hunajaa ja siitepölyä. Kesä lisäillään laatikoita ja tarkkaillaan, että munintaa tapahtuu.”
Mehiläisyhdyskunnassa ainoastaan kuningatar munii, sen ainoa tehtävä on tuottaa mahdollisimman paljon jälkeläisiä. Kooltaan se on muita mehiläisiä suurempi.
”Kaikki alkaa häälennosta, jolle nuori kuningatar lähtee. Silloin se parittelee kuhnuri-mehiläisen kanssa”, kertoo Kiviniemi.
Häälennolla on pitkäaikaiset seuraukset, sillä sen jälkeen alkaa tapahtua – eikä kuningattaren pesti ei olekaan mikään ihan kevyt urakka. Kesäkaudella se munii jopa 2000 munaa päivässä, ja voi elää neljäkin vuotta.
”Usein tarhurit vaihtavat kuningattaren kuitenkin uuteen joka toinen vuosi”, Kiviniemi mainitsee.
Laiskureiksi ei voi väittää muitakaan pesän asukkaita. Työläismehiläiset työskentelevät uransa alussa lapsenvahteina toukkia hoitaen, ja myöhemmin ne alkavat keräämään mettä kukista. Medestä mehiläiset jatkojalostavat hunajaa.
”Työläismehiläisten ikä lasketaan lentokilometreissä, niiden siivet lopulta kuluvat ”puhki”. Hunajaa ne viilettävät hakemaan suunnilleen kolmen kilometrin säteellä pesästä”, Kiviniemi tietää.
Mehiläisen kokoiselle pienelle otukselle retket ovat pitkiä, ja vaativat monen monituista siiveniskua – ei siis ihme, että lopulta siivet sanovat sopimuksen irti.
Yksi työläismehiläinen tuottaa elämänsä aikana noin puoli teelusikallista hunajaa lyhyen mutta aktiivisen, keskimäärin kuusi viikkoa kestävän elämänsä aikana.
Mehiläisten rooli myös pölyttäjinä on tärkeä.
”Paljon puhutaan pölyttäjäkadosta, mehiläiset auttavat siinäkin. Jotkut mehiläistarhaajat tarjoavat myös pölytyspalvelua, Suomessa se on vielä aika vähäisessä roolissa. Kumina- tai rypsipeltojen laitaan pesiä välillä viedään, samoin puutarhoihin ja omenaviljelyksille”, tarhuri toteaa.
Omien mehiläisten myötä kiinnostus luontoon on lisääntynyt entisestään.
”Tulee tarkemmin katsottua mitkä kukat kukkivat milloinkin. Eri kukista tulee eri makuista hunajaa.”
Tuotteena hunaja on haluttu ja pitkään säilyvä elintarvike ja sen terveysvaikutukset ovat kiistattomat.
”Hunajalla on hyvin kysyntää, ja se on myös aika yleinen tuliainen. Flunssakausi kiihdyttää aina myyntiä.”
Markku Kiviniemi tekee kaikki työvaiheet itse, myös linkoaa, siivilöi ja purkittaa hunajan.
Hunajan hän sekoittaa tasakiteiseksi, jotta sen koostumus on tasalaatuista. Kiikkuvuoren hunajaa voi ostaa tilalta, ja sitä on myynnissä myös Lantula-talolla.
”Citymarketin kanssa on ollut neuvotteluja myös”, paljastaa Kiviniemi.
Mehiläistarhaus on miehelle mieluisa sivuelinkeino, mutta varsinainen tulopuoli tulee viljelysmaista ja metsäkoneurakoinnista.
”Ei tämä tässä mittakaavassa vielä elätä, mutta on mukavaa hommaa”, naurahtaa tarhuri.
Lähiruuasta kiinnostuneet voivat tulla tutustumaan Kiikkuvuoren mehiläistarhaan lauantaina 6.9. klo 12-17, jolloin Markku Kiviniemi pitää tilallaan lähiruokapäivän.
”Tänne tulla tutustumaan toimintaan ja kahviakin tarjoillaan. Saatavilla tietysti myös hunajaa. Kaikki ovat tervetulleita”, tarhuri toivottaa.
Tapahtumaan on vapaa pääsy, ja osoite on Rautaniementie 649, Sastamala.
