Kaupungin keskustaa halkovan vesistön yli vievä Vammaskosken silta on yksi Sastamalan maamerkeistä. Virran yli siirtyy useita tuhansia ajoneuvoja päivässä. Lisäksi sillalla liikkuu pyöräilijöitä ja kävelijöitä. Autolla huristellessa maisema Liekovedelle ja Rautavedelle vilistää ohi nopeasti, hitaampi kosken ylittäjä ehtii silmäillä paremmin.
Silta on perustavaa laatua oleva osa Vammalan kaupunkikuvaa. Monille tärkeä ja jopa rakas, merkityksellinen pala rakennettua kotiseutumiljöötä.
Nykyinen holvattu graniittisilta on vanhempi kuin yksikään kaupungin nykyasukas, 110 vuotta. Samasta paikasta on kosken yli menty jo toki paljon kauemmin, varmuudella jonkinlainen silta on ollut käytössä 1600-luvun alkupuolelta saakka. Sitä ennen rannalta rannalle päästiin lautalla.
Nykysiltaa edeltäneet puusillat eivät paikallisten vaivannäöstä ja työmäärästä huolimatta olleet kovin kestäviä. Silta paloi pariin kertaan ja tiedetään tulvankin vieneen sillan mennessään.
Koska tärkein tieyhteys Turusta Pohjanmaalle kulki Tyrvään kautta, oli tarpeen korvata puu kivellä. Valmistuessaan vuonna 1915 kuusi metriä leveä, 114 metriä pitkä ja 3000 kuutiota kiveä sisältävä kokonaisuus oli yksi maamme huomattavimmista siltarakennelmista.
Silta kasvoi leveyttä vuonna 1958, sen sora- ja savipinta vaihtui asfalttibetonipinnoitteeseen ja se komistui nykyisin toria reunustavilla kaiteilla. Viimeisin peruskorjaus ja levennys kevyen liikenteen väylineen tehtiin parikymmentä vuotta sitten.
Keskiviikkona joukko paikallishistoriasta kiinnostuneita oli koolla sillalla ja kuunteli Sastamalan Oppaissakin vaikuttavan Outi Metson kertomaa. Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistyksen siltajuhlaan osallistuville tuli tutuksi muun muassa Vammas-sanan tausta.
Professori Aimo Hakasen mukaan alunperin sanalla vamma on tarkoitettu mahalaukun osaa ja siitä sana on siirtynyt vastaavanmuotoisten vesireittien ja muidenkin luonnonpaikkojen nimeksi. Kyseessä on muinaispohjoismainen lainasana, joka viittaa Vammaskosken kapeikkoon, luonnolliseen vesistönylityspaikkaan.
Kotiseutuneuvos Esko Pietilä on puolestaan viitannut Elias Lönnrotin sanakirjan vammas-sanaan, jolla tarkoitettiin keihästä tai seivästä. Koskessa on aikoinaan ollut seiväsrivi johdepatona. ”Vammaksia” pitkin lautta ohjattiin veden yli.
Nimistöön liittyen selvisi myös, että sillalta näkyvistä järvistä Rautavesi on saanut nimensä sieltä nostetusta järvimalmista ja Liekovesi vettynyttä uppotukkia tarkoittavasta lieko-sanasta.
Vesimassojen lisäksi sillan alta onkin lipunut tukkeja melkoinen määrä, noin neljä miljoonaa. Tukinuitto jatkui Kokemäenjoessa 1960-luvulle saakka.
Tyrvään kaksitorniselta alkanut ryhmäkävely jatkui kohti Sillankorvaa. Sillan pohjoispäässä vastaan tuli siltavahti lapion kera. Kuulemma sillan sorapinta vaatii pientä ehostusta päivittäin.
”Ei taida kukaan olla kärrypelillä liikkeellä. Se olisi 20 pennin maksu. Kirkonmenoihin voin päästää ilmaiseksi”, jutteli menneisyyden siltavahdin roolin omaksunut Jarkko Mäkipää.
Kosken pohjoisen puolen rannalla meitä odotti vieras vuodesta 1915. Hieno helsinkiläisrouva Lydia Söderholm suomi kuntapäättäjiä. 1897 tehtiin päätös kivisillan rakentamisesta, mutta toteutukseen ryhtyminen otti aikansa. Seitsemän vuotta päätöksen jälkeen vielä räknäiltiin pitäisikö silta sittenkin tehdä rautabetonista.
”Viimein silta on valmis. 100 hevosta tarvittiin ajamaan kiveä työmaalle. On se upea”, huokaili Heli Vesamaa rouvan roolissa.
Rouva epäili mahtaako jahkailu olla paikkakunnan päättäjien keskuudessa periytyvä tauti ja ennusti, että rakennushankkeissa soudetaan ja huovataan tulevaisuudessakin. Sekös yleisöä nauratti.
”Olisi voinut tulla betonisiltakin, eikä sitä varmaan enää olisikaan. Kyllä kivi on aina kivi”, tuumasi kotiseutuyhdistyksen Maiju Vuorenoja.
Tiesitkös tätä? Vammaskosken ylittävien ajoneuvojen määrää on laskettu viimeksi vuonna 2016. Kaupungin yhdyskuntatekniikan päällikkö Pasi Lähteenmäen mukaan keskimääräiseksi vuorokausiliikenteeksi saatiin tuolloin 14 240 ajoneuvoa. Tästä raskaan liikenteen osuus oli noin 270 ajoneuvoa. Kevyttä liikennettä laskettiin viimeksi marraskuussa 2023 ja silloin yhden iltapäivän aikana kahdessa tunnissa kulkijoita (jalankulkijat, pyöräilijät ja sähköpotkulaudat) oli sillalla 171.
Artikkelia on muokattu 3.9. klo 9. Vaihdettu joki-sanan tilalle kerran virta ja toisen kerran sana koski. Kokemäenjoki alkaa virallisesti Hartolankoskesta, vesistön yläpuolista osaa ei paree joeksi nimittää vaikka se Kokemäenjoenvesistöön kuuluukin.
