Illat alkaa hämärtymään ja lehdet puista tippumaan. Toivon, että kaikilla on mennyt kesä hyvin ja että akut on syksyä varten ladattu.

Takana on nyt ensimmäiset kaksi vuotta kansanedustajana kansan mandaatilla – nöyrä kiitos siitä edelleen – vielä on kaksi vuotta edessä. Ajattelin, että nyt on hyvä aika purkaa tuntemuksia auki. Onnistumisia ja epäonnistumisia: nostan kumpiakin kaksi.

Valtiontalouden haastavasta tilanteesta huolimatta hallitus on onnistunut turvaamaan sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden resurssit – ja niihin panostetaan nyt entistä enemmän. Merkittäviä uudistuksia on tehty, muun muassa välineellistetyn maahantulon torjumisen lainsäädäntö ja Ottawan sopimuksesta irtautuminen. Elämme epävakaassa ajassa, enkä haluaisi nähdä sellaista vaihtoehtoista historiaa, jossa hallitus laiminlöisi turvallisuuden lyhytaikaisten säästöjen nimissä.

Valtion taloutta sopeuttaessa on mukana myös päätöksiä, jotka ovat mielestäni fiksuja. Aloitetaan kehitysavun sopeutuksesta, josta leikataan kauden aikana yli 1 200 miljoonaa euroa. Asian voi kääntää niin, että mitä jos tuollainen summa (+ noin 300 miljoonaa vuodessa) pitäisi löytää Suomen sisältä? Se olisi ollut äärimmäisen vaikeaa, jos ei halua koskea verotukseen, sosiaaliturvaan tai sote-palveluihin.

Apu on tärkeää ja auttaa pitää, mutta kyseenalaistan sellaisen solidaarisuuden, joka rakentuu yksin velan varaan.

Lisäksi on syytä kysyä, mitä meillä lopulta on jaettavana, jos emme nykyisillä resursseilla pysty pitämään huolta edes omista kansalaisistamme.

Talouskasvun puute on yksi epäonnistumisista. Totuuden nimissä kovinkaan paljoa siitä ei hallituksen käsissä ole (korkotaso, kauppasota, Venäjän hyökkäyssota), mutta siitä huolimatta kasvun vauhdittaminen on keskiössä, mikäli haluamme pitää Suomen hyvinvointiyhteiskuntana. Yli 17 vuotta nollakasvua on yhtälönä tuhoisa hyvinvointiyhteiskunnalle, jossa jokaisesta halutaan pitää huolta.

Haluan uskoa siihen, että tietyt putkessa olevat uudistukset ja jo tehdyt toimet tuovat kasvua tullessaan. Tuloksiin ei silti voi olla tyytyväinen.

Sitkeä työttömyys ja liian korkea pitkäaikaistyöttömyys liittyvät vahvasti aiempaan, eli talouskasvun puutteeseen. Nollakasvulla pyörivä talous ei synnytä uusia työpaikkoja. Tällä hetkellä työttömiä on noin 339,000, joista pitkäaikaistyöttömiä noin 128.000. Nämä luvut ovat järkyttäviä – sekä kansantaloudelle että yksilöille itselleen.

On toki odotettavissa, että kun ostovoima ja talous alkavat elpyä, myös työttömyys vähenee. Silti nykyiset lukemat ovat karua luettavaa. Tämä on epäonnistuminen, josta koko eduskunnan on kannettava vastuunsa.

Näillä huomioilla kaksi vuotta on nyt takana. Paljon muutakin olisi mainittavissa, mutta rajallisen merkkimäärän vuoksi tässä tiivistetysti tärkeimmät. Toivon, että seuraavat kaksi vuotta tuovat mukanaan onnistumisia erityisesti talouskasvun ja työllisyyden saralla. Nämä ovat kriittisiä elementtejä pyrkiessämme säilyttää suomalainen hyvinvointiyhteiskunta myös tuleville sukupolville.

Mukavaa ja rauhallista syksyä kaikille. Loistakoon viimeistään ensi vuonna myös VT 11 valot.