Sastamalan seurakunnan lähetyksen syystori kokosi jälleen lauantaina kirkon lähetysjärjestöt yhteisen asian äärelle. Aamupäivän sade ei ihmisten mieliä tuntunut lannistavan, tunnelmaa se kylläkin tiivisti ja sai monet tapahtumavieraat vetäytymään telttakatosten suojiin.
Kirkkoherra Vesa Aurén tuumasi, että yhteisestä tapahtumasta on kiittäminen isoa vapaaehtoisten joukkoa, joka vuodesta toiseen kokee asian niin tärkeäksi, että antaa sille oman henkilökohtaisen panoksensa.
”Joskus kirkon sisälläkin riidellään, mutta täällä kohdataan kanssaihmiset hyvässä hengessä. On tärkeää, että olemme täällä kaikki yhdessä”, hän mietti.
Lähetyksen syystori järjestettiin nyt kolmatta kertaa lauantaina. Aurénin mukaan ratkaisu on ollut oikea, sillä tapahtumassa on aiempaa enemmän lapsiperheitä ja työikäisiä.
”Ja uudistetulle torille sopivat hyvin lauantaina myös vakituiset torikauppiaat. Hienoa, kun torilla on paljon pöhinää.”
Maistelushow ja eläviä muistoja
Järjestöjen myyntipisteillä oli tarjolla muun muassa satokauden antimia ja leivonnaisia, käsitöitä, lettuja ja tietysti torilta löytyivät ne perinteiset ja suositut syystoriherkut eli ohrapuuro ja hernekeitto.
Reilun 200 litran puuromäärästä ja 300 litran hernekeitosta vastaavat ”pääkokki” Kari Intonen ja ”logistiikkaekspertti” Esa Suutari olivat väsyneitä mutta onnellisia, silla soppatykit olivat tyhjentyneet nopeaa tahtia.
”Emme nukkuneet viime yönä lainkaan. Tässä on noin kahdeksan tunnin urakasta kyse, puuro valmistui aamuviideltä”, Suutari kertoi.
Intosen mukaan ohrapuuron valmistuksessa maltti on valttia.
”Puuroa pitää hauduttaa, ei keittää. Sitä ei saa päästää kiehumaan ja tasaisin väliajoin on sekoitettava”, hän selvitti.
Urakkaan kuuluu myös maistelushow, johon keittoapulaisiakin osallistettiin.
”Mikä on sopiva määrä suolaa? Siitä on aina pientä vääntöä, kun ihmisten makutottumukset ovat erilaisia.”
Soppatykille oman ämpärin kanssa tullut Markku Torpo totesi hernekeiton olevan keikyäläisen osaamisen tulos ja huippuhyvää. Ämpäristä päätellen se todellakin maistuu.
Tapahtuman myyntiartikkeleissa oli uutuutena kasveja hautuumailta ja kirkoilta. Omaan pihaan tai tuliaisiksi oli mahdollista ostaa elävä muisto kotiseudun kirkkomaalta: douglaskuusia Tyrväästä, kuunliljoja ja taponlehtiä Karkusta, kotkansiipiä Keikyästä, kurjenpolvia ja keijunkukkaa Salokunnasta.
”Tämä taisi olla ylivahtimestari Arja Myllyniemen idea. Kukin on omalla vastuualueellaan ottanut talteen väärään paikkaan kasvaneita kasveja”, esitteli Keikyän seurakuntamestari Johanna Mustalahti.
