Syyskuu Sastamalan taajuksilla alkoi lämpöisesti, jopa helteisenä. Kesäkeleistä nautittiin alkukuusta täysin siemauksin kaduilla, rannoilla ja vesillä, myös uiden. Syyskuu on myös tärkeää puolukka-aikaa, ja tätä luonnon herkkua on nyt runsaasti Sastamalan kuivissa kangasmetsissä ja hakkuuaukeilla.

Puolukka kukkii laajasti pohjoisella pallonpuolikkaalla varpujen päässä huomaamattomasti maanrajassa jo touko-kesäkuussa valkoisin tai vaaleanpunaisin kukin. Syyskuussa punaiset marjat ovat kypsiä vaikka suoraan metsässä syöden tai keräten talven ajan ravinnoksi.

Puolukkakasvi viihtyy kuivissa kangasmetsissä, varsistojen ikä kasvilla on noin parikymmentä vuotta. Maaston veden vähyyden vuoksi puolukankukan lehdet eivät putoa vuosittain, samoja lehtiä varvut kannattelevat 2-4 vuotta. Ilmaversot elävät lehtien tavoin noin neljä vuotta, mutta itse puolukkakasvi juuristoineen voi olla yli 100 vuoden ikäinen, sillä juuristo uusiutuu jatkuvasti.

Suomen metsissä puolukkaa kypsyy syksyisin keskimäärin 200-500 miljoonaa kiloa, josta poimitaan vain noin 100 miljoonaa kiloa. Kaupalliseen käyttöön marjaa päätyy vain noin 10 miljoonaa kiloa. Tässäpä olisi käteville Sastamalalaisille käsille ansiomahdollisuuksiakin, tai ainakin edullista ravintoa itselle ja suvulle pimeneviin päiviin ja kuukausiin. Toki, ei metsiin jäävät marjat mene hukkaan, ne kun maistuvat ja ovat tärkeä ravinnon lähde myös monille linnuille ja muille metsän eläjille.

Luonto valmistautuu syksyyn ja talveen monin tavoin syys-lokakuussa. Metsissä ja sen poluilla on kohta raikasta kulkea, kun ilmat kuitenkin viilentyvät lämpimien ilmamassojen hävitessä. Marjamättäällä kyykkiessä kuulee monesti myös monet luonnon äänet. Linnuista muun muassa tilhet, rastaat, käpytikat, palokärjet ja muut metsissä viihtyvät voivat yllättää hiljaisessa syysmetsässä. Viimeistään taivaalta kuuluvan muuttavan kurkiparven ääntely saa pään kääntymään hetkeksi punaisista marjoista sinitaivaalle.

Hyönteissyöjälinnut sinnittelevät vielä syyskuussa Sastamalassa hyvien kelien turvin, hyönteisiä ilmassa ja puiden oksilla niille riittää. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko sulki ovensa turisteilta syyskuun alussa, mutta kiviaidassa pesineet västäräkit kesän jälkikasvun tavoin kiertelevät vielä tunnettua kirkkoa. Kohta niidenkin on poistuttava, sillä hyönteisravinto vähenee päivä päivältä.

Pelloilla viihtyvät kurkiperheet viipyvät täällä vielä tovin, sillä viljanpuinnin jäljiltä hukkaviljaa riittää ravinnoksi.

Teksti: Hannu Moilanen