Askel ei enää nouse aivan yhtä reippaasti, kuin ensimmäisenä koulupäivänä vuosikymmeniä sitten – mutta myönteinen elämänasenne kaikilla on edelleen tallella. Näin voivat todeta Mouhijärven yhteiskoulun entiset oppilaat, jotka kokoontuivat tutustumaan nykyiseen koulurakennukseen, ja tapaamaan toisiaan maanantaina 1. syyskuuta.
”Valitsimme päivän siitä syystä, että vuonna 1955 aloitimme koulun täsmälleen samana päivänä, syyskuun ensimmäisenä, tasan 70 vuotta sitten”, kertoo Raimo Vasara.
Paljon on jokaiselle ehtinyt tapahtua sen jälkeen, kun he ensimmäisen kerran yhteiskoulun pulpettiin istahtivat. Menneisyyden muistoihin oli yhdessä riemukasta palata. Oli paljon jaettavaa, muisteltavaa ja kerrottavaa.
Kouluun kuljettiin siihen aikaan kävellen – ehkä osa matkasta juoksujaloinkin, pyörällä polkien tai talvella suksilla sivakoiden. Saattoipa joku joskus päästä hevoskyydilläkin opinahjoon.
Nykyistä hyvin varusteltua koulua katsellessa entisten oppilaiden ajatuksiin palasivat elävästi menneet ajat, ja aivan ensimmäisen koulurakennuksen vaatimattomuus.
Välitunneilla leikittiin ja kisailtiin pihalla, juteltiin luokkatovereiden kanssa – ja käveltiin melkein kilometrin verran puukäsityöluokkaan, joka sijaitsi kauempana eri rakennuksessa. Urheilukentällekin oli matkaa. Eipä ollut silloin kännyköitä, joka tuvassa tuskin lankapuhelintakaan.
”Kouluun ei niin vain menty, vaan sinne piti anoa pääsyä, läpäistä kokeet ja tulla hyväksytyksi. Koulunkäyntiä arvostettiin, se ei ollut mikään itsestäänselvyys. Perheet kustansivat lukukausimaksut. Kouluruokailua ei ollut, vaan kotoa pakattiin eväät reppuun mukaan”, muistelee Vasara.
”Meitä oli samalla luokalla kaikkiaan 27. Nyt joukostamme on moni jo kuollut. Tällä oppilasporukalla on aina ollut vahva yhteishenki, eikä se ole sammunut koskaan. Olemme kokoontuneet vuosittain jo kymmenien vuosien ajan. Tunnemme myös toistemme puolisot ja perheet. Kun näissä ikävuosissa mennään, ei koskaan voi tietää, keitä on vielä jäljellä, kun näemme seuraavan kerran – tai kuka pääsee paikalle… On sairautta ja muuta”, Vasara vakavoituu.
”Kun olimme koululaisia, oli muutenkin paikkakunnalla vallalla sellainen hyvä yhteishenki, olisikohan se ollut sitä sota-ajalta tuttua asevelihenkeä. Puhallettiin yhteen hiileen, haluttiin toimia kotiseudun hyväksi yhdessä tuumin.”
Koulu antoi tarpeellisia rakennuspalikoita elämälle.
”Saimme sieltä hyvän alun elämään. Luokallamme ei ollut yhtäkään hunsvottia, vaan koulunkäyntiä kunnioitettiin. Ja onhan meistä tullut vaikka mitä itse kustakin, lääkäreitä, merkonomeja – ja kaikenmoista… Isejä, äitejä ja isovanhempia”, itse rakennusmestarin töitä pitkällä urallaan tehnyt Vasara luonnehtii.
Mouhijärven väkiluku oli huipussaan niihin aikoihin, ja ensimmäisen oman yhteiskoulun saaminen paikkakunnalle oli toiveiden täyttymys.
”Evakkoja asettui aikoinaan paljon Mouhijärvelle, ja heidän myötään asukkaita oli jopa 5000. Myöhemmin asukasmäärä on romahtanut parilla tuhannella, mutta nyt on taas havaittavissa selkeää nousua”, Vasara aprikoi.
”Vaikka olen asunut pitkään Tampereella, niin sellaista viikkoa ei olekaan, että en olisi Mouhijärvellä käynyt”, mies paljastaa. Vaimon hän löysi nuoruutensa päivinä Hämeenkyröstä, ja avioparille syntyi kaksi lasta. Tytär asuu edelleen Mouhijärvellä. Pitäjä on muuttunut vuosikymmenten varrella, ja itsenäisyys meni kuntaliitoksen myötä.
”Mouhijärvi on aina Mouhijärvi, en osaa ajatella sitä Sastamalaksi – vaikka se osa sitä nyt onkin”, Vasara puuskahtaa.
Palvelutkin ovat kylän keskeltä paljon karanneet.
”Ennen täällä oli neljä kauppaa, nyt ei enää ainuttakaan”, hän harmittelee.
”Ja 16 linja-autoa meni Tampereelle, nyt ei mene ensimmäistäkään.”
Nykyinen opinahjo teki vaikutuksen entisiin koulun oppilaisiin. Hyvin varusteltu, nykyaikainen koulu on luksusta siihen verrattuna, minkälaisissa oloissa he koulunsa aloittivat.
”On uusi koulu loistava, sen voi sanoa. Eikä saa edes sisällä kengät jalassa kulkea, että pysyvät lattiat kunnossa, toinen vaihtoehto on laittaa pussit kenkien päälle”, naurahtaa Vasara.
”Rakennushommat ajoitettiin hyvään aikaan, juuri nyt oli varmasti oikea hetki satsata kouluun.”
Entä miten koulumaailma on muuttunut vuosikymmenten aikana?
”Ennen opettaja oli auktoriteettiasemassa ihan toisella tavalla kuin nykyään. Opettajien suhde oppilaisiin on tänä päivänä erilainen, ja monella tavalla varmasti parempikin”, pohdiskelee Raimo Vasara.
”Ääripäät suuntaan ja toiseen eivät yleensä toimi. Pitää löytää sopiva tasapaino. Kotiolot vaikuttavat oppilaisiin, jotkut lapset ovat niin hyysättyjä ja hellittyjä kotona, että he eivät oikein tahdo ottaa ohjeita vastaan – ja sitten jos opettaja oikealla tavalla vähän ”kurmuttaa”, niin vanhemmat ovat opettajan kimpussa.
Olen kuullut joskus joidenkin opettajien suusta, että kyllä lasten kanssa tulee toimeen, mutta kaikkien vanhempien kanssa ei”, Vasara selvittää ja kiirehtii lisäämään;
”Kaikki varmasti tarkoittavat hyvää, sekä opettajat että vanhemmat, pitäisi vain löytää yhteinen tapa toimia, eikä möykätä turhia.”
Nykylasten luku- ja kirjoitustaidon säilyminen on Vasaran mielestä erittäin tärkeä asia.
Kotiseuturakkaudestaan tunnettu mies itse on toiminut elämänsä aikana Mouhijärvi-seuran puheenjohtajana pitkän ajanjakson, ja hän on taltioinut ahkerasti myös paikallishistoriaa kirjojen kansien väliin. Paikallisen seurakunnan vaiheista Vasara on myös kirjoittanut kymmeniä julkaisuja. Hän uskoo painetun sanan voimaan.
Lukeminen ja kirjoittaminen ovat aina olleet hänelle hyvin merkittäviä asioita.
”Haluan lukea konkreettisia kirjoja ja painettuja lehtiä. Alueviestinkin luen joka viikko paperilehtenä. Näkö on jo heikko, mutta kyllä minä vielä sentään aika hyvin näen lukea. Ja olkoon vain mitkä tahansa netit ja nötit, niin kyllä se niin on, että painettu teksti säilyy sukupolvelta toiselle, ja sillä on aivan oma arvonsa”, painottaa Vasara.
”Onhan näitä pilvipalveluita ja muita, mutta voiko olla varma, että siellä on tekstit tallessa vielä 50 vuoden jälkeenkin? Enpä menisi varmaksi sanomaan”, mies epäilee.
Uudelle koululle koko entinen oppilaiden joukko haluaa toivottaa hyvää jatkoa.
”Se, että lapsiin ja nuoriin panostetaan – on aina talletus tulevaisuuteen.”
