
Helsingin Sanomien toimittaja Heikki Aittokoski totesi analyysissään Putinin johtaman Venäjän linjaksi: ”Omista kansalaisista viis, ja vielä vähemmän muista. Kärsimys on Venäjän johtava vientituote.” Analyysi on erinomainen. Siinä on parilla lauseella sanottu koko asian ydin.
Venäjä ei välitä edes omista kansalaisistaan. Toista miljoonaa venäläistä on jo kuollut tai haavoittunut Ukrainan sodassa. Menetykset ovat joka päivä valtavia, mutta se ei Venäjän johtoa kiinnosta, eikä saa kansaa kapinoimaan. Heikosti menee myös taloudellisesti. Inflaatio kiihtyy, bensaa joutuu jonottamaan ja valtion rahasäkin pohja näkyy jo. Kansa kuitenkin pysyy kurissa rautasaappaan alla. Siinä auttaa Stalinin perintö yhdistettynä nykyaikaiseen teknologiaan.
Muista Venäjä välittää vielä vähemmän. Ukrainalaisia se pyrkii tuhoamaan kaikin keinoin. Ei vain rintamalla, vaan iskemällä koko ajan myös siviilikohteisiin. Länsimaille Venäjä järjestää kaikenlaista kiusaa työkseen. Kaapelit eivät katkea merellä vahingossa, hävittäjät eivät luokkaa ilmatilaa epähuomiossa, tietojärjestelmät eivät kaadu ilman hakkereita, eikä droonit lentele itsestään. Kaikki tämä on johdonmukaista toimintaa. Venäjä haluaa luoda epäjärjestystä länteen.
Lännen on vastattava määrätietoisesti. Näin on tehtykin. Puolustusvoimia vahvistetaan, Ukrainaa autetaan ja huoltovarmuutta kehitetään. Me emme tiedä mitä on edessä. Pää on kuitenkin pidettävä kylmänä. Ei kannata provosoitua, vaikka provosoidaan. Selvät rajat on kuitenkin Venäjälle osoitettava. Vaikka Venäjä ei välitä siitä mitä ihmisille tapahtuu, niin länsi välittää. Demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota on puolustettava, koska ne ovat elämämme perusta.
Venäjän resurssit ovat nyt kiinni Ukrainassa. Sodan uhka ei siis ole välitön. Yönsä voi nukkua rauhassa. Ukrainan taistelu on antanut Euroopalle aikaa laittaa omaa puolustusta kuntoon. Suomessa on aina tiedostettu idästä tuleva uhka ja siihen ollaan varauduttu. Niin on nytkin. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että Putinin Venäjä ei tarjoa mitään hyvää. Sen vientituote on kärsimys.
Harvinaista olla Satosen kanssa jostain samaa mieltä.
Toki entinen työministeri puhuu mielellään ulkoisista asioista kotimaan ennätyshuonon työllisyystilanteen sijaan. Satosen työvoimapolitiikka meni aivan täysin päin honkia, joten ymmärrän vaikenemisen. Elokuussa ja vielä syyskuun alussa Satonen pyrki maalailemaan positiivisia talouskuvia Alueviestin sivuilla. Miten kävi? 2000-luvun ennätystyöttömyys.