Liekit nuolevat polttopuita, ja tuli räiskyy iloisesti. Kipinät kohoavat kohti taivasta, ja savu tuoksuu syysilmassa. Nuotiotulet on nopeasti sytytetty – leiriytyminen on paikalla oleville metsästäjille tuttua puuhaa.
Salmin Huvilalle on kokoontunut kolme Suodenniemen Metsästysseuran jäsentä. Nuorin heistä on Silja Turppa, 16, joka nykyään asuu Kangasalla, mutta täällä lapsuuden kotimaisemissa ja metsästysmailla hän edelleen samoilee mielellään. Teemu Harju, 26 ja Pasi Mononen, 34 asuvat kumpikin Suodenniemellä.
Kaikille kolmelle metsästyksessä tärkeintä on luonnossa liikkuminen.
”Tässä oppii samalla paljon eläimistä, ja niiden käyttäytymisestä”, he ovat huomanneet.
Kenellekään varsinainen saaliin saaminen ei ole harrastuksessa pääasia.
”Alkuun se ehkä oli, mutta ei se enää ole niin tärkeää”, pohtii Pasi.
”Muistan kyllä ensimmäisen saaliin kohdalla, kuinka syke nousi aika korkealle – tuleehan siinä sellainen adrenaliinipiikki.
Ampumataitoja tietenkin pitää harjoitella paljon, ennen kuin pääsee tositoimiin. Se vaatii kärsivällisyyttä, ja paljon toistoja radalla”, lisää Teemu.
”Toki saaliin saaminen palkitsee edelleen, mutta metsästysharrastus on paljon muutakin.
Porukalla metsästäminen on aina mukavaa. Yhdessä tekemisestä ja onnistumisista jää hienoja muistoja”, hän jatkaa.
”Luonnossa oleminen välillä aivan yksinkin vaikkapa passipaikalla, ja omien ajatusten kanssa rauhassa istuminen tekee sekin välillä hyvää. Se on rauhoittavaa”, mainitsee Pasi. Hän taltioi luonnon ihmeitä mielellään myös valokuvaamalla.
Silja kiinnostui harrastuksesta ala-asteikäisenä, hänen suvussaan metsästäjiä on ollut jo neljän sukupolven ajan.
”Isä sai minut innostumaan lajista. Olin jo pikkutyttönä auttamassa lihojen leikkaamisessa, ja istuin paljon kannonnokassa metsästäjien matkassa. Siinä katsellessakin oppi paljon kaikenlaista”, hän kertoo.
”Metsästyskortin sain viime talvena. Seuraavaksi tavoitteena on suorittaa ampumakokeet, ja hankkia rinnakkaislupa mahdollisimman pian – sillä aion ostaa vaariltani yksipiippuisen haulikon. Sillä voisin metsästää muun muassa rusakkoa ja vesilintuja”, Silja suunnittelee.
Metsästys aiheena herättää keskustelua – mielipiteitä puolesta ja vastaan esitetään joskus kärkevästikin.
”Vaikuttaa siltä, että usein kaupungeissa asuvat, ja erityisesti vegaanit eli kasvissyöjät ovat monesti aika metsästyksenvastaisia. Uskon, että se johtuu paljolti myös tietämättömyydestä”, arvelee Silja.
”Itse totuin lapsena siihen, että meillä syötiin aina myös riistaruokaa. Nykyään ajattelen asiaa eettisestäkin näkökulmasta – mielestäni itse pyydetty ja valmistettu ruoka on hyvää ja puhdasta. Sehän on luomua parhaimmillaan. Lisäksi eläin on saanut elää koko elämänsä vapaana. Nämä kaikki ovat huomionarvoisia ja eettisiä seikkoja”, hän pohtii.
”Toisinaan tuntuu siltä, että unohdetaan, mistä se ruoka pöytään on tullut. Metsästyksen kautta saadaan riistaruokaa, mutta suomalaista maatalouttakin tarvitaan. Maaseudulla nämä asiat ymmärretään varmasti parhaiten, koska ne kuuluvat luonnostaan elämään. Jos ei tunne asioita, voi olettaa paljon sellaistakin, mikä ei pidä paikkaansa lainkaan”, Silja huomauttaa.
Pasi ja Teemu ovat myös törmänneet aika ajoin metsästyksenvastaisiin mielipiteisiin. Riitelemään he eivät halua ryhtyä, mutta vääriä käsityksiä he oikaisevat mielellään aina tilaisuuden tullen.
”Olen myös huomannut, että monet kaupunkilaiset ovat vieraantuneet luonnosta. Metsästys harrastuksena ei ole mitään silmittömän tappamisen ihannoimista, vaan jotakin aivan muuta”, painottaa Teemu.
”Hirvieläimien kannanhoidollinen metsästys vaikuttaa kaikkien turvallisuuteen, kun ajatellaan esimerkiksi liikennettä. Metsästäjien rooli myös SRVA:ssa (suurriistavirka-avussa) on ensiarvoisen tärkeä”, toteaa Pasi.
SRVA on riistanhoitoyhdistysten ylläpitämää vapaaehtoistoimintaa, jossa metsästäjät ja koiranohjaajat antavat virka-apua poliisille suurriistakonflikteissa, kuten esimerkiksi kolareissa loukkaantuneiden eläinten jäljittämisessä. He auttavat myös häiritsevästi käyttäytyvien suurpetojen – kuten pihapiirissä liikuskelevien susien karkottamisessa.
SRVA:n toiminta perustuu poliisin ja riistanhoitoyhdistysten välisiin sopimuksiin sekä riistahallintolakiin. Hälytysjärjestelmä käynnistyy poliisin toimesta tehtävällä virka-apupyynnöllä. Osaavia tekijöitä tarvitaan näitä tehtäviä hoitamaan.
”Metsästäjät huolehtivat myös siitä, että riistaeläimillä on metsissä suolakiviä, ja talvisin tehdään myös eläinten lisäruokintaa”, Pasi selvittää.
”Monesti metsästystä kritisoivien ihmisten kokemuspiiristä puuttuu oikeaa tietoa tästä harrastuksesta. Pidän metsästäjiä yleensä ottaen henkilöinä, joilla on korkea moraali, ja ennen kaikkea paljon maalaisjärkeä”, Silja tuumaa. Pasi ja Teemu ovat samoilla linjoilla.
”Metsästys on luonnollinen osa ihmisen elämää, sitä taitoa on tarvittu aina. Ihminen on luonnostaan sekasyöjä”, miehet miettivät.
Metsästysharrastuksesta kiinnostuneiden kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä paikalliseen metsästysseuraan.
”Voi tulla aluksi vaikka vain mukaan hengailemaan. Kannattaa hankkia käsiinsä myös Metsästäjän opas, siitä saa paljon hyvää tietoa. Alasta on olemassa muutakin hyvää kirjallisuutta. Mielestäni tämä on hieno harrastus, ja meitä nuoria toivotaan lisää mukaan”, Silja rohkaisee.
Suodenniemen Metsästysseuralla on tällä hetkellä noin 200 jäsentä. Metsästysmaita on yhteensä ruhtinaalliset 17 500 hehtaaria, metsästysseuran maat käsittävät valtaosan koko Suodenniemen pinta-alasta. Seuran puheenjohtajana toimii Atso Pullinen.Toiminta painottuu hirvieläinten metsästykseen ja riistanhoitoon. Lisäksi suosittua on pienriistan ja erityisesti pienpetojen pyynti.
Ampumaurheilulla on myös merkittävä rooli yhdistyksen toiminnassa. Suodenniemen Metsästäjien edustusampujat ovat niittäneet mainetta, sillä he ovat menestyneet hienosti SM-tasolla koko seuran pitkän, lähes 70 vuotta kestäneen historian ajan.
Kirkkojärven rannalla sijaitsevan Salmin Huvilan hankinta viime talvena seuran päämajaksi on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Kiinteistöä voivat vuokrata muutkin, sillä se palvelee seuran toimitilojen lisäksi myös vuokrattavana juhla- ja tapahtumatilana sekä lomanviettopaikkana. Vuokratuloilla metsästysseura kattaa kiinteistöstä aiheutuvia kuluja.
”Tämä Salmin Huvila on hieno paikka, osaamme arvostaa näin upeita puitteita”, nuotion äärellä istuva kolmikko sanoo.
