Suositun Hateles-bändin laulaja Harri “Hape” Lehtimäki: ”Ihmiset kaipaavat välillä irtiottoa arjesta”

Harri Lehtimäki on laittanut merkille, että suomalainen alkoholikuluttuuri on muuttunut parempaan suuntaan. “Ihmiset osaavat pääsääntöisesti ottaa fiksummin.” Kuva: Anne Heikkilä

Suositun Hateles-bändin laulajalla Harri ”Hape” Lehtimäellä on kokemusta erilaisista tavoista viettää pikkujouluja – sekä artistin että juhlavieraan näkövinkkelistä. ”Nyt pikkujoulumeininki on taas vilkastunut, ja yritykset panostavat niihin jälleen.”

”Paljon on sattunut ja tapahtunut vuosien varrella”, laulaja Harri Lehtimäki toteaa hymyillen. Hateles-bändi on keikkaillut jo reilun kahdenkymmenen vuoden ajan – joten pikkujouluesiintymisiäkin on mahtunut paljon mukaan. Lehtimäki on toinen yhtyeen alkuperäisjäsenistä – toinen on Tomi Leppäkorpi. Muut nykyiset jäsenet ovat Riku Elovirta, Hannu-Pekka Ojamäki ja Jukka Keskitalo. Kysyntää on kokoonpanolle riittänyt mukavasti.

”Alun perin tämä koko aikuisten miesten poikabändi perustettiin yhtä synttärikeikkaa varten, mutta se ”keikka” venähtikin sitten melko pitkäksi, ja jatkuu yhä”, laulaja veistelee.

Toimivaksi osoittautunut konsepti on pysynyt koko ajan samana – lavalta kuullaan suomirockia, ja kansa tanssii ja laulaa mielellään biisien mukana.

Bändin pitkälle taipaleelle on mahtunut erilaisia vaiheita – tummia surun sävyjäkin, sillä yksi yhtyeen perustajajäsenistä, Timo Heino, menehtyi äkillisesti nelisen vuotta sitten. Koko yhtyeen kohtaloa pohdittiin tuolloin porukalla. Miehet päättivät kuitenkin jatkaa, ja kunnioittaa silläkin tavoin pidetyn muusikon muistoa.

Keikalla. Harri Lehtimäki (vas.) ja yhtyeen toinen alkuperäisjäsen Tomi Leppäkorpi. Kuva: Hateles

Lukuisilla keikoilla on tullut nähtyä ja koettua paljon. Eniten sastamalalaislähtöinen Hateles on esiintynyt Pirkanmaan ja Satakunnan alueella.

”Yhdet pikkujoulut vuosia sitten täällä Vammalassa pidettiin teollisuusalueella vanhassa kauppakiinteistön peltihallissa. Siellä oli aivan karmaiseva akustiikka, kaikuvassa hallissa äänentoisto kirskui ja kiersi. Mietimme, että miten ihmeessä tästä keikasta oikein selvitään, mutta niin se vaan vedettiin läpi”, naurahtaa Lehtimäki.

Rokkarithan eivät tunnetusti hätkähdä vähästä, eli vaikka puitteet eivät ihan aina olisikaan ihanteelliset – niin asenne ratkaisee.
Solisti on huomannut, että kun paljon esiintyy itse, katsoo muita esiintyjiä ”eri silmällä” kuin kenties muut yleisössä.

Lehtimäki osaa arvostaa asiansa osaavia ja karismaattisia esiintyjiä, se on taito ja ominaisuus, jota ei ole kaikilla. Mitä enemmän esiintyy, sitä enemmän siihen myös harjaantuu. On taito osata myös ottaa yleisönsä, ja saada jengi innostumaan.

”Joskus 90-luvulla oli todella hauskoja esiintyjiä, se oli aikaa ennen stand upia. Hyvät esiintyjät ovat jääneet mieleen, yksi heistä oli TV-juontajanakin toiminut Oskari Palomäki, jolla oli loistava tilannetaju”, muistelee Lehtimäki.

Lehtimäki iloitsee siitä, että heidän keikoillaan käy myös nuorta yleisöä. Kuva: Anne Heikkilä

Maailma on muuttunut paljon bändin olemassaolon aikana. Kolmen jo aikuisen lapsen isänä nykyinen maailmanmeno huolestuttaa Harri Lehtimäkeä. Levottomien aikojen aallot ravistelevat koko maailmaa, ja heijastuvat Suomeenkin. Oman maan sisäisetkin asiat ovat osin heikolla tolalla.

”Koska maailmantilanteet ovat niin arvaamattomia, ihmiset kaipaavat välillä irtiottoa arjesta – ja samalla kuitenkin jotakin tuttua ja turvallista, josta pitää kiinni. Sellaisia ovat esimerkiksi tutut kappaleet, joita yleisö haluaa kuulla yhä uudestaan. Sanat muistetaan, ja he laulavat mukana. Monesti biiseihin liittyy myös paljon tärkeitä muistoja”, hän pohtii.

”Sen olen laittanut merkille, että alkoholinkäyttö on rauhoittunut, ja suomalainen kulttuuri sen osalta muuttunut mielestäni parempaan suuntaan. Ihmiset osaavat pääsääntöisesti ottaa fiksummin, toki joukossa saattaa olla edelleen myös niitä, joilla homma menee överiksi.

Joka tapauksessa kulttuuri on muuttunut, ja suurin muutos on tapahtunut selkeästi viime vuosien aikana. Nuorten kohdalla se näkyy ehkä parhaiten – heidän keskuudessaan runsas alkoholinkäyttö ei enää sillä tavalla kuulu kuvioon. Moni ei käytä lainkaan. Meno on tasoittunut, ja pidän sitä hyvänä asiana”, Lehtimäki aprikoi.

”On ollut hienoa huomata, että meidän keikoillamme käy jo kolmas sukupolvi. Jotkut ovat kuunnelleet ensin musiikkiamme vanhempiensa levyhyllyn levyiltä, ja halunneet sitten tulla kuuntelemaan livenä”, Lehtimäki kertoo. Hän on iloinen, että monen ikäinen yleisö on löytänyt heidät.

”Vielä ei ole kertaakaan tarvinnut tyhjälle salille soittaa, aina on tullut yleisöä paikalle.”
Koronavuodet tietysti kurittivat keikkakalenteria, ja pikkujoulujakaan ei vietetty niinä aikoina. Sen jälkeenkin monet esimerkiksi talousvaikeuksissa painivat firmat jättivät pikkujoulut järjestämättä, ja osa yrityksistä muuten vain – nyt trendi alkaa kääntyä taas toiseen suuntaan.

”Nyt pikkujoulumeininki on taas vilkastunut, ja yritykset panostavat niihin jälleen.”

Hateles – ja taas mennään soittamaan. Riku, HP, Hape, Tomppa ja Jukka. Kuva: Hateles

Olipa kyse pikkujoulukeikasta tai muista esiintymisistä Hateles syttyy – ja sytyttää lavalla ollessaan.

”Palkitsevinta esiintymisessä on se, että saa tarjota ihmisille pienen irtioton arjesta tämän muuttuvan maailman keskellä. Tarvitsemme välillä aikaa, jolloin ajatukset ovat muualla kuin arkisissa asioissa ja huolissa.”
Solisti itsekin pitää vanhoista hyvistä biiseistä.

”Jos minun spotify-listaani katselee, voi huomata, että musiikinkuuntelun suhteen kehitykseni on pysähtynyt kasarille; sieltä löytyy muun muassa Juice Leskinen, Eput, Hassisen Kone ja Beatles”, paljastaa Lehtimäki.

”Monet nykypäivän esimerkiksi naisartistit muistuttavat musiikillisesti niin paljon toisiaan, että heitä ei tahdo erottaa tosistaan. Minuun ei myöskään uppoa rap-musiikkigenre. Minulle musiikki on sitä, että siinä kuuluu kitara, basso, kosketinsoittimet ja rummut”, selvittää Lehtimäki.

”Jokaisella on kuitenkin oma musiikkimakunsa, ja niin pitää ollakin. Makuasioista ei sovi kiistellä.”
Makuasioihin liittyy sekin, että Lehtimäki nauttii pikkujoulujuhlissa mieluiten muita kuin perinteisiä jouluruokia.

”En oikein välitä syödä jouluruokia ennen joulua, jouluna ehtii syödä sitä kinkkua ja laatikoita ihan riittävästi. Muutamassa päivässä kiintiö tulee kyllä täyteen”, hän virnistää.

Palanpainikkeeksi ja juhlajuomaksi laulaja valitsee mieluiten kylmän, alkoholittoman oluen.
Pään nollaamisen hän hoitaa parhaiten liikkumalla.

”Olen aina pitänyt urheilusta, ja olen ollut mukana niissä kuvioissa myös valmentajana. Nykyään liikun mieluiten tekemällä pitkiä kävelylenkkejä luonnossa. Toki seuraan urheilua edelleen tiiviisti”, hän kertoo, ja toivottaa lehden lukijoille hyväntuulista pikkujoulukautta.

Jätä kommentti