”Kirkon ala on murroksessa, joten haemme uusia jalansijoja ja toimintoja”, pohtii Sastamalan seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaajaksi valittu Anneli Mäki-Laurila, joka on aloittanut uudessa virassaan syyskuussa. Hän on toiminut lastenohjaajana seurakunnassa pitkään, jo vuodesta 2012 saakka. Uusi virka on luonteva jatkumo työpolulla.
”Tietysti valinta tuntui hyvältä, ja tartuin uuteen työhöni innolla. Kouluttauduin työni ohessa, ja suoritin kolmoistutkinnon: sosionomi (AMK), varhaiskasvatuksen sosionomi ja kirkon varhaiskasvatuksen ohjaaja. Opiskelin Diakissa (Diakonia-ammattikorkeakoulu) Helsingissä. Kun aloittelin opintoja, mietin, onko minulle omassa seurakunnassani koulutusta vastaavaa työtä, koska kyseisellä tittelillä ei vielä aiemmin kukaan ole täällä työskennellyt”, viime vuonna ammattiin valmistunut Mäki-Laurila selvittää.
Ahkeran ja motivoituneen opiskelun ansiosta hän sai suoritettua tutkinnon vauhdikkaasti – vähän reilussa kahdessa vuodessa. Normaali valmistumisaika ammattiin on 3,5 vuotta.
Varhaiskasvatuksen ohjaaja kokee olevansa omalla paikallaan, ja oikeassa tehtävässä. Seurakuntien tekemälle työlle on hänen mukaansa selkeä tarve. Yhteiskunnassa tapahtunut leikkauskuuri ja resurssien väheneminen on ajanut seurakunnatkin laittamaan isomman luovuusvaihteen silmään toimintojen suunnittelussa. Tarvetta on, ja tekijöitä tarvitaan.
”Yhteistyö eri tahojen – kuten kyläyhdistysten ja muiden toimijoiden kanssa on kaikkien edun mukaista, ja mahdollistaa monien erilaisten tapahtumien järjestämisen. Talkoohenkeä ja hyväntahtoisuutta kyllä paikkakunnalta löytyy, mikä on ihailtavaa”, nainen iloitsee.
”Kirkon puolella selkeänä haasteena on kirkosta vieraantuminen, ja jopa siitä eroaminen. Jotkut saattavat kokea, että eivät saa kirkon taholta oikein mitään. Toivon, että pystymme järjestämään toimintaa, joka innostaa jälleen mukaan, ja että mahdollisimman moni voisi kokea seurakunnan kodikseen. Toki käsitän, että seurakunta ei ole kaikille ”se juttu”, ja ymmärrän senkin”, Mäki-Laurila pohtii.
”Koitetaan siis olla kahlitsematta itseämme liikaa totuttuun – ja olla avoimia sille, mitä uutta voisimme kokeilla. On myös tärkeää, että eri sukupolvet kohtaavat toisiaan seurakunnan toiminnoissa.”
Seurakunnassa tehtävällä työllä myös varhaiskasvatuksen osalta on kuitenkin vahva asema ja vaikutus ihmisten elämään. Seurakunta on monelle selkänoja, johon voi nojata – ja joka luo perusturvallisuutta, yhteisöllisyyttä ja pysyvyyttä. Moni arvostaa myös perinteitä, vaikka toki toisinaan uudistuksiakin pitää uskaltaa tehdä.
”Olemme tietoisesti halunneet nostaa seurakunnan varhaiskasvatuksen statusta. Kaikki eivät tiedosta, että kirkolla on oma varhaiskasvatussuunnitelma kuten kaupungillakin. Toki meitä koskevat myös kirkon omat säädökset ja muut yleiset, valtakunnalliset linjaukset. Ajattelen niin, että varhaiskasvatustyö, jota teemme, on yhtä tärkeää kuin kaupungin toimesta tapahtuva varhaiskasvatustyö.
Painotuseroja tietenkin on, mutta ne myös täydentävät toisiaan”, näkee Mäki-Laurila.
”Kaikki vanhemmat eivät anna lastensa osallistua seurakunnan toimintaan. Kunnioitamme erilaisia näkemyksiä, ja jos vierailemme esimerkiksi päiväkodeissa, nämä asiat tulee huomioida. Kaikille sopivia kristillisiä arvoja, kuten toisten huomioimista ja ystävällisyyttä voi silti viedä eteenpäin, koska ne ovat hyviä asioita omasta elämänkatsomuksesta riippumatta.”
Anneli Mäki-Laurilan mukaan seurakunnan on tärkeää olla ajan hermolla. Omaa työnkuvaansa hän pitää monipuolisena ja mielenkiintoisena, ja työtään merkityksellisenä.
”Voin itse olla paljon vaikuttamassa työhöni, ja se inspiroi. Uuteen virkaan kuuluu yhteistyön ylläpito eri toimijoiden kesken, ja resurssien vähentyessä kontaktit tulevat entistä tärkeämmiksi. Sastamalan kylissä tapahtuu, ja me olemme valmiita hyppäämään toimintaan mukaan! Yksi toimintamuoto, joka on jo aiemmin alkanut, on Sastamalan pääkirjastolla kerran viikossa tiistaisin kokoontuva, lapsi- ja taaperoperheille suunnattu perhekerho. Pääpaino on vertaistuella, toisten kohtaamisella ja yhdessäololla. Matalan kynnyksen kokoontumisessa on kahvitarjoilua ja pieni leikkilauluhetki.”
Vanhempien kahvitellessa varhaiskasvatuksen ohjaaja pitää mielellään silmällä pienokaisia.
”Minulla on parhaimmillaan ollut syli täynnä vauvoja, ja pari taaperoa housunpuntissa yhtä aikaa”, hän hymyilee.
Mäki-Laurila on huomannut, että Sastamalan alueella arvostetaan seurakunnan kerhoja.
”Kerhot koetaan turvallisina, ja monen kerholaisen omat vanhemmat ja jo isovanhemmatkin ovat käyneet niissä. Se tuntuu hyvältä, että tällaisista asioista pidetään kiinni sukupolvesta toiseen.”
Mäki-Laurila tunnetaan myös Nata-nalle-hahmosta, seurakunnan maskotista, joka on ollut mukana ilahduttamassa lapsia ja lapsenmielisiä eri tapahtumissa ja päiväkotivierailuilla jo vuosien ajan. Rakastettava hahmo syntyi Mäki-Laurilan ajatuksesta, jota hän jatkojalosti yhdessä varhaiskasvatuksen tiimin kanssa.
Pukuompelijaksi ja puusepäksikin aikoinaan valmistunut kädentaitoinen nainen ompeli nallepuvun itse. Helposti lähestyttävä, lempeä nallehahmo on ihastuttanut lämpimällä olemuksellaan ihmisiä. Nallea käydään halaamassa, ja sen kanssa tullaan mielellään juttelemaan.
”Ajatuksena oli hymyilevä, ystävällinen hahmo, joka voisi vierailla erilaisissa tapahtumissa ja tuoda iloa ihmisten elämään. Idea on osoittautunut toimivaksi”, kertoo Mäki-Laurila. Hän solahtaa nallen rooliin helposti.
”On tietysti vaatinut tietynlaista asennetta, että lähden se puku päällä Nata-nalleilemaan”, hän tunnustaa naurahtaen. Nallea voi tilata myös keikoille.
”Sitä voi pyytää erilaisiin tapahtumiin vierailemaan. Tämä koskee myös yrityksiä, ja on näin ollen osa uudistuvaa seurakuntatyötä.”
Anneli Mäki-Laurilalle seurakuntatyö ei ole ”pelkästään työtä”, vaan perustuu myös omiin henkilökohtaisiin arvoihin.
”Usko ja hengellisyys merkitsevät minulle turvaa ja luottamista siihen, että asiat kyllä järjestyvät. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Me voimme osaltamme vaikuttaa siihen, mitä meidän elämänmatkamme varrella tapahtuu, mutta kaikki ei siltikään ole meidän käsissämme. On lohdullista ajatella, että lopulta kaikki on kaikkivaltiaan Jumalan suurissa käsissä.”
