Vuoristoteitä, kukkia ja upeita näkymiä – Madeiran vehreä saari Atlantin syleilyssä hurmasi monipuolisuudellaan

Alueviestin lukijamatkalaiset tutustuivat Madeiran saareen lokakuun ensimmäisellä viikolla.

Pohjois-Atlantilla sijaitseva kukkien saari Madeira oli Alueviestin lukijamatkan tämänvuotinen kohde ja vietimme siellä lokakuun ensimmäisen viikon 35 matkalaisen voimin.

Oppaanamme toimi liki 40 vuotta saarella asunut ja sinne perheen perustanut Liisa Keltanen-Nobrega. Viikon mittaan saimme useammankin kerran hämmästellä Liisan tietämystä asiasta kuin asiasta, koskivat kysymyksemme sitten Madeiran kasveja, maantietoa, eläkkeen suuruutta, koulutukseen liittyviä aiheita tai ihan mitä tahansa.

Kuljettajanamme koko viikon toimi Fatima Fernandes, jonka ajotaitoja ihastelimme erityisesti niinä päivinä, kun huristelimme isolla turistibussilla pitkin korkeuksissa kulkevia kinttupolkuja.

Liisa kun halusi maisemien vuoksi näyttää meille juuri niitä vanhojakin teitä, joita monet turistibussit nykyisin karttavat.

Emmekä me lukijamatkalaiset suinkaan olleet ainoita, joihin Fatiman ajotaidot tekivät vaikutuksen. Aina kun pysähdyimme paikoilla joissa oli muitakin busseja, joita muuten lähes poikkeuksetta ajoi mieskuljettaja, näimme suoranaista ihailua Fatiman kollegoidenkin silmissä. Kuulimme, että Fatima naisbussikuljettajana on alansa uranuurtajia Madeiralla.

Hotellin kattoterassilla, 11 kerroksessa, sijaitsi toinen uima-allas, ja sieltä oli upea näköala merelle.

Tukikohtanamme toimi neljän tähden Savoy Next -hotelli, josta löytyi uima-altaat sekä hotellin kattoterassilta, että rannan tuntumasta.

Varsinaisia hiekkarantoja Madeiralla ei juurikaan ole, mutta hotelliltamme pääsi pulahtamaan rappuja pitkin myös Altantin tyrskyihin.
Hotellin ravintolakin sai ryhmältämme kiitosta. Joka ilta nautimme kolmen ruokalajin maukkaan illallisen rannan tuntumassa sijaitsevassa ravintolassa, ja pitkistä pöydistä soljui iloinen puheensorina ja nauru.

Hotellilta on lyhyt kävelymatka vanhaan kaupunkiin ja lähistöllä sijaitsi myös Santa Catarinan kaunis puisto.

Santa Catarinan kaunis puisto sijaitsi lähellä hotelliamme.

Viikon matkan aikana saimme pienestä, mutta monipuolisesta saaresta hyvän käsityksen.

Madeiran sijainti, meri-ilmasto ja tuliperäinen maaperä tekevät sen, että lähes kaikenlaisilla kasveilla on siellä ihanteelliset kasvuolosuhteet.

Saaren vuoristoisuudesta johtuen siellä on myös useita mikroilmastoja. Nimensä mukaisesti Madeira tosiaan on kukkiva paratiisi.
Liisa vinkkasi, että jos haluamme nähdä parhaimman kukkaloiston, meidän kannattaisi vierailla Madeiralla keväällä.

Oppaamme Liisa Keltanen-Nobrega on asunut Madeiralla jo liki 40 vuotta, joten meidänkin tietämyksemme saaren elämästä ja luonnosta karttui viikon aikana melkoisesti.
Madeiralla sijaitseva Kristus-patsas – Cristo Rei – on valmistunut vuonna 1927, kun sen tunnetumpi ja suurempi ”veljespatsas” Rio de Janeirossa valmistui vasta vuonna 1931.

Kokopäiväretkillä kävimme Madeiran tunnetuimmilla paikoilla. Näimme kuuluisan Kristus -patsaan, Santanan olkikattoiset talot, maistelimme erilaisia madeiraviinilaatuja Oliveirasin viinitehtaalle, ajelimme köysiradalla Monten kylään ja tutustuimme banaaniviljelmään sekä Funchalin kasvitieteelliseen puutarhaan.

Madeiran kasvitieteellisessä puutarhassa voi nähdä yli 2000 erilaista kasvia.

Huikeita näköaloja saimme ihailla useammassakin paikassa, muun muassa Pico da Torressa sekä maailman toiseksi korkeimmalla, suoraan merestä kohoavalla kalliojyrkänteellä Cabo Girãossa.

Sen lasista tehdyllä näköalatasanteella, skywalkilla, käveleminen oli hurja kokemus, sillä 580 metriä alempana velloivat Atlantin aallot.

Taianomainen hetki oli sekin, kun ajelimme 1094 metrin korkeuteen Eira do Serradolle, ja pilvet jäivät alapuolellemme.

Mieleen jäi myös Porto Monizin kalastajakylä ja sen luonnon muovaamat merivesialtaat.

Porto Monizissa olisi viihtynyt pidempäänkin.

Viikkoon mahtui kaksi omatoimista päivää, jolloin osa porukasta lähti Liisan johdolla levadaretkelle, osa tuliaisostoksille ja jotkut merelle katselemaan pullonokkadelfiineitä ja pallopäävalaita, joita molempia näkyikin runsaasti. Katamaraanista käsin Madeiran saareen sai taas toisenlaista perspektiiviä.

Madeirahan on kuuluisa vaellusreiteistään, joista monet kulkevat pitkin levadojen eli kastelukanavien varrella. Levadat louhittiin aikoinaan Madeiran jyrkkien vuorten rinteisiin, jotta saaren viljelysten vedensaanti turvattiin. Levadat toimivat saarelaisten polkuina muutoin vaikeakulkuisessa maastossa ja Liisa kertoi, että vielä tänäkään päivänä ei läheskään kaikkiin taloihin maaseudulla eikä Funchalissa pääse teitse, vaan niihin kävellään levadapolkuja pitkin.

Madeira oli ehdottomasti käymisen arvoinen matkakohde ja erityisesti kaikille luonnosta ja jylhistä maisemista pitäville sitä voi lämpimästi suositella. Aika moni porukastamme kuuluikin jo kotimatkalla sunnittelevan sinne paluuta keväisen kukkaloiston aikaan.

Jätä kommentti