Kuoleman jälkeen omaisten on surustaan huolimatta jaksettava huolehtia käytännön asioista, kuten vainajan hautaustoimiin ryhtymisestä.
Kaikille ei ole selvää, kuinka tulee menetellä. Tilanne on tuttu Hautauspalvelu Tero Teuho Oy:ssa.
”Joskus hätääntyneiltä omaisilta voi tulla puhelu vaikka keskellä yötä”, kertoo toimitusjohtaja Tero Teuho. Hän on tottunut kohtaamaan surevia ihmisiä.
”Näissä tilanteissa haluamme helpottaa heidän oloaan olemalla tukena, neuvomalla ja ohjaamalla.”
Yleensä yhteyttä otetaan viimeistään viikon sisällä menehtymisestä.
”Viimeisen matkan suunnittelu alkaa aina seurakunnasta tai hautaustoimistosta. Mikäli se alkaa seurakunnasta, sovitaan vainajan siunausaikataulu, paikka, siunauksen toimittava pappi ja hautapaikka-asiat”, Teuho linjaa.
Hautausjärjestelyjä tekevillä henkilöillä on oikeus valita vapaasti käyttämänsä hautaustoimisto, ja päättää muistakin hautaukseen liittyvistä asioista. Toisinaan suurin helpotus surun keskellä on, kun saa luovuttaa ohjat ammattilaisille.
”Maaseudullakin on yleistymässä tapa, jossa hautaustoimiston halutaan hoitavan kaikki järjestelyt”, tietää Teuho.
Vakaumukseen liittyvät asiat otetaan luonnollisesti huomioon – kaikki eivät halua kristillisiä hautajaisia, voi olla muun uskonnollisen yhteisön jäsen tai uskonnoton. Nämä vaikuttavat oleellisesti suunnitteluun.
Ihmiset surevat eri tavoin, ja tunnekuohuihin osataan alalla varautua – työssä tarvitaan herkkää tilannetajua, ihmisten kohtaamisen kykyä ja rinnalla kulkemisen taitoa.
”Kun kohtaamme liikkeeseemme tulevia surevia omaisia, otamme aivan ensimmäiseksi osaa heidän suruunsa. Sen jälkeen käymme pienen kartoituskeskustelun, jossa selvitämme minkälaisia toiveita heillä on, missä vainaja on, ja missä hänet siunataan. Otamme selvää myös hautapaikan sijainnista ja hautaustavasta, eli tuhkataanko vainaja vai haudataanko hänet arkussa”, Teuho linjaa.
”Katsomme yhdessä omaisten kanssa arkkua, ja he yleensä kertovat jotakin vainajasta. Olemme kuulleet monta mielenkiintoista elämäntarinaa. On täällä kuultu paljon itkua, ja välillä nauruakin.”
Järjestelyjen hoitamista helpottaa, jos vainaja on etukäteen laatinut oman hautaussuunnitelmansa.
”Meiltäkin on saatavissa vihkosia, johon voi laatia suunnitelman omista hautajaistoiveistaan”, mainitsee Teuho.
Oman hautaussuunnitelman tekeminen silloin, kun on täysissä voimissaan, eikä iän puolestakaan kuljeta vielä elämän ehtoopuolella voi tuntua hyvin hämmentävältä.
”Se on kuitenkin suositeltavaa, joten sitä kannattaa harkita. Omaisille siitä on surun keskellä paljon apua”, kannustaa Teuho.
Kun ihminen on todettu kuolleeksi, hänet siirretään sairaalan kappelin säilytystiloihin. Mikäli henkilö ei menehdy sairaalassa, vaan esimerkiksi äkillisesti kotona tai onnettomuudessa – ruumis kuljetetaan sairaalalle hautausautolla.
”Auton tilaa näissä tapauksissa poliisi, joka vastaa myös kuljetuskustannuksista. Jos taas henkilö on kotona saattohoidossa ja kuolee, kotisairaanhoito tilaa auton, ja hyvinvointialue vastaa kuljetuskustannuksista”, kertoo Teuho.
Saattomatkan tullessa ajankohtaiseksi asiaa hoitava hautauspalvelu ottaa yhteyttä vainajanluovutukseen. Henkilötiedoille tehdään luovutuksen yhteydessä aina kaksoisvarmennus. Vainajan luovutuksen jälkeen hautaustoimiston henkilökunta siirtää hänet arkkuun. He myös siistivät ja vaatettavat vainajan viimeiselle matkalle.
”Omaisilta kysytään, haluavatko he hyvästellä läheisensä vielä avoimen arkun äärellä sairaalan kappelihuoneessa ennen saattomatkaa. Hyvästelyt ovat koskettavia hetkiä, läheiset voivat laittaa arkkuun kukkia, ja lapset piirustuksiaan ”, kertoo Teuho.
Sairaalan kappelihuoneesta saattomatka jatkuu siunauskappelille – tai mikäli vainajaa ei siunata, suoraan krematoriolle. Kun arkku on nostettu mustaan hautausautoon, jonka keulassa liehuu pieni Suomen lippu, on siinä jotakin hyvin juhlavaa ja samalla surullista.
Viimeisellä matkalla ei pidetä kiirettä – vaan sitä voidaan tehdä kaikessa rauhassa – vaikka kiertäen vainajan kodin tai kesämökin kautta pysähtyen jättämään hyvästit rakkaille asuinsijoille ennen hautajaisia. Jos kotipihassa on lipputanko, lasketaan lippu puoleen tankoon.
”Jokainen saattomatka on erilainen ja ainutkertainen. Jokainen ihminen ansaitsee tulla saatetuksi viimeiselle matkalleen kauniisti, arvokkaasti ja juhlallisesti.”
