Sastamalan, Punkalaitumen ja Urjalan alueilla liikkuvista susista kaivataan edelleen tarkempaa tietoa. Tätä korostaa kolmen kunnan alueen Taikayön reviiriyhteistyöryhmä. Ryhmä piti 16.10. vuoden viimeisen kokouksensa Urjalassa.
Reviiriyhteistyöryhmän punkalaitumelainen puheenjohtaja Janne Uusi-Kämppä kannustaa kaikkia niitä, jotka arvelevat tehneensä susihavainnon ottamaan yhteyttä oman alueensa riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilöihin.
”Havainnosta pitää aina ilmoittaa, vaikka ei ole varma, onko kyseessä susi. Ilmoittajan velvollisuus ei ole arvioida, onko havainto oikea vai väärä, sitä varten meillä on koulutetut petoyhdyshenkilöt”, Uusi-Kämppä korostaa tiedotteessa.
Havainnoista ilmoittaminen on tärkeää, koska petoyhdyshenkilöt kirjaavat oikeaksi todetut havainnot Luonnonvarakeskuksen suurpetojärjestelmään Tassuun. Kertyneitä havaintoja käytetään hyväksi, kun Luonnonvarakeskus muodostaa vuotuista kanta-arviotaan susista.
”Havaintojen ilmoittaminen ja niiden kirjaaminen Tassu-järjestelmään on tärkeää esimerkiksi siinä kohtaa, kun kunnissa mietitään susista johtuvia koulukyydityksiä. Viranomaiset pyytävät näihin lausunnon riistanhoitoyhdistyksiltä ja ellei Tassu-järjestelmässä ole havaintoja, on vaikea mennä lausumaan, että susia on alueella”, Uusi-Kämppä sanoo.
Hän harmittelee sitä, että petoyhdyshenkilöitä on kritisoitu muun muassa ilmaisen tutkimustyön tekemisestä Luonnonvarakeskukselle.
”Mikäli susikannasta halutaan mahdollisimman oikea kuva ja viranomaisille mahdollisimman tarkka tilannekuva, ei oikein mitään muuta ole tehtävissä.”
Neljä reviiriä, 34 sutta
Taikayön reviirityöryhmän kokouksessa Urjalassa oli viimeisimmät tiedot susien kanta-arviosta kertomassa Suomen riistakeskuksen aluetoimiston riistapäällikkö Antti Impola.
Janne Uusi-Kämpän mukaan Impolan esitys vahvisti alueella olevaa käsitystä susikannan kasvusta edelleen.
Kolmen kunnan alueella on neljä susireviiriä, joissa kussakin on todettu perhelauma. Reviirit ovat Rekikosken reviiri (Huittinen-Sastamala-Punkalaidun-Urjala), Punkalaitumen reviiri (Punkalaidun- Huittinen), Humppilan reviiri (Humppila-Punkalaidun-Urjala) ja Urjalaan ulottuva Toijalan reviiri.
Luonnonvarakeskuksen mukaan Rekikosken reviirillä on todennäköisesti yhdeksän sutta, Punkalaitumen reviirillä 11, Humppilan reviirillä kuusi ja Toijalan reviirillä viisi. Lisäksi Sastamalan pohjoispuolella Putajassa liikkuu susipari, joiden mukana liikkuu urossudeksi tunnistettu yksilö.
”Alueen susia pitäisi pystyä yksilöimään edelleen paremmin, ja se tapahtuu ainoastaan dna- tunnistuksen kautta. Tunnistukseen käytetään maastossa kerättyjä susien ulosteita, joista dna eristetään.”
Uusi dna-keräyskausi on alkamassa ja Janne Uusi-Kämppä kannustaakin ilmoittamaan petoyhdyshenkilöille, mikäli maastosta löytää ulosteen, jota epäilee suden jättämäksi.
”Punkalaitumen reviiri on Suomen pienin, mutta siltä on varmaan valtakunnallisesti eniten kerättyjä dna-tuloksia. Nyt kiinnostaakin erityisesti Rekikosken ja Humppilan reviirien susien dna. Erityisesti Rekikosken reviiriltä on perhelauman kokoon nähden vähän näytteitä. Myös Putajan susista toivotaan lisää dna-näytteitä.”
Vaikka suden kannanhoidollista metsästystä pidetään yhtenä keinona susien määrän rajoittamisessa, Uusi-Kämppä muistuttaa, että reviiriyhteistyöryhmä ei ole metsästäjäorganisaatio.
”Pohdimme ryhmässä muitakin keinoja susikonfliktien ennaltaehkäisemiseksi ja välttämiseksi. Tehtävänämme on kartoittaa lisäksi alueen susitilannetta ja tiedottaa alueen asukkaille susiin liittyvistä asioista. Työryhmässä on ollut vilkasta keskustelua hyvässä hengessä.”
Taikayön reviiriyhteistyöryhmässä on edustajat alueen kunnista, poliisista, Luonnonsuojeluliitosta, Kennelliitosta, Huittisten seudun ympäristöyhdistyksestä, Metsästäjäliitosta ja riistanhoitoyhdistyksistä.
Alueemme petoyhdyshenkilöiden yhteystietoja: Heikki Kulmala (Huittinen) 0400 838122, Pekka Lahdenperä (Sastamala) 0400 836724 ja Janne Uusi-kämppä (Punkalaidun) 0400 537725.
