Maajussipari Niina ja Kalle olivat mukana Yhresä-perhemessuilla – ”Lapset ovat osa yhteistä tarinaa”

Niina Wunsch Linkki ja Kalle Linkki toivovat, että lapsiperheitä tuetaan riittävästi. Kuvassa myös heidän alle vuoden ikäinen lapsensa.

Lapsiperheet kaipaavat yhteyttä muihin, aitoa kohtaamista, vertaistukea samassa tilanteessa olevilta – ja ihan käytännön apua.
Tarpeellista on saada myös tietoa erilaisista palveluista ja toiminnoista.

Sastamalan pääkirjastolla ja sen naapuritontilla sijaitsevalla Mieli Tukitalolla keskiviikkona 19. marraskuuta järjestetyt Yhresä-perhemessut tarjosivat mukavan paketin kaikkea tätä – ja samalla kaikenlaista hauskaa ohjelmaa sekä mukavaa tekemistä.

Eri pisteistä sai kattavasti monipuolista informaatiota, sillä näytteilleasettajia oli mukana kiitettävästi, ja myös ammattilaisten kanssa keskusteluun oli järjestetty mahdollisuus.

Mukana messuilla oli myös paikallinen maajussipari Niina Wunsch Linkki ja Kalle Linkki 8-kuukauden ikäisen pienokaisensa kanssa. Niina piti ajankohtaisen, lämpimän ja huumoriakin hersyvän avajaispuheen, ja nosti sen kautta esiin tärkeitä lapsiperheitä koskevia teemoja.

Niina nosti puheessaan esiin tärkeitä ja ajankohtaisia teemoja.

Pariskunta piti messutapahtuman järjestämistä tärkeänä, ja osallistui siihen mielellään.

”Ihan huippua, että elvytellään perhemessut henkiin jälleen vuosien tauon jälkeen. Ja erityisesti nyt, kun olemme itsekin aika vahvasti kohderyhmää. Hienoa, että Tukitalo on myös lähtenyt mukaan tähän”, iloitsivat Niina ja Kalle.

Perhemessut Sastamalassa olivatkin pitkään tauolla, koska korona-aikana niitä ei järjestetty, ja sen jälkeen paussi venähti useamman vuoden mittaiseksi.

”Korona toi kuopan yhteisöllisyyteen ja moniin tapahtumiin, ja sitä paikataan edelleen. Arjen yhteisöllisyyttä tarvitaan ja vertaistuen merkitys on suuri. Tällaisille messuille on kyllä tilausta”, Niina totesi. Messujen järjestäjänä toimi Sastamalan perhekeskus.

Anna Koskiahde askarteli poikiensa Vilhon ja Urhon kanssa. He viihtyivät messuilla mainiosti.

Pariskunta vetää viikoittaista vauvakerhoa Lantulan kylätalolla, ja siellä on voitu keskustella muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Kylällä ollut vauvabuumi on poikkeuksellinen – syntyvyys kautta Suomen kun on ollut jo pitkään laskussa.

”Porukkaan on liittynyt taas uusia perheitä”, paljasti Niina naurahtaen.

”Kerhoilla on suuri merkitys. Ihan tavallinen arjesta puhuminen, vinkkien ja kokemusten jakaminen on tärkeää. Parempi se on jutella kasvotusten muiden vanhempien kanssa kuin googletella asioita netistä”, tuumasi Kalle.

Lapsiperheiden tukiverkosto voi koskaan olla liian ”tiheä”.

”Ehkä kaikista tärkein asia, mitä vanhemmat kaipaavat on se, että joku pysähtyy kysymään aidon kiinnostuneesti ”kuinka sinä voit ja miten menee”. Ei se sen kummallisempaa ole. Ihan tavallisista asioista jutteleminen ja kuulumisten vaihtaminen tuntuu tosi hyvältä”, Niina kiteytti.

Urho pääsi askartelemaan dinosauruskuvia.

”Käytännön apukin on moneen kotiin tervetullutta, esimerkiksi ruuanlaitto ja lastenhoitoapu. Lähipiiri voi kysyä, että miten voisi olla apuna. Neuvolapalveluita arvostetaan myös”, lisäsi Kalle.

”Kun tukee vanhempia, tukee samalla myös lapsia. Vanhempien jaksaminen ja hyvinvointi on lapsenkin hyvinvoinnin perusta”, Niina sanoi.

”Arki pienten lasten kanssa on yhtä aikaa ihanaa, uuvuttavaa ja kaoottista. Välillä päivästä selviää vain kahvin, toivon ja sarkasmin avulla”, hän lisäsi hymyillen.

Vastuu lapsista on yhteinen asia.

”Jokainen meistä voi olla se ihminen lapselle, joka saa hänet tuntemaan, että hän on tärkeä. Omien vanhempien lisäksi lapset tarvitsevat elämäänsä myös muita turvallisia aikuisia. Lapset ovat osa yhteistä tarinaa, ja osa yhteisöä. Heidän tulee saada kokemus siitä, että he tulevat kuulluiksi ja nähdyiksi – ja että he kuuluvat joukkoon.”

Vastaan käveli myös pupu porkkanan kera. “Pupuasussa tulee hiki”, tunnusti kaupungin nuorisotyöntekijä Jenni Yli-Perttula. Karita Pyhälahti pienen Aurora-tyttärensä kanssa tuli myös tervehtimään töpöhäntää.
Lizelius-saliin oli tehty sangen mukava lukusoppi. Kirjastonhoitaja Karoliina Rajamäki ja Kirjastokettu Kipinä uppoutuivat satujen maailmaan.
Outi Koivu opasti askartelijoita.
Lempeä ja seurallinen lukukoira Pate sai osakseen paljon rapsutuksia. Sen ohjaajana toimi Minna Franttila.
Sastamalan seurakunnan pisteellä päivystivät Piia Vuori ja Anneli Mäki-Laurila. 
Taikuri Roope Ylitalo hauskutti yleisöä taikatempuillaan.
Roskapeikko (Leena Heino) perehdytti kierrätyksen salihin. “Tarvitsen laten apua, en jaksa yksin siivota näitä kaikkia”, hän puuskahti roskaläjän keskeltä voipuneesti.
Tässä seurataan taikurin esitystä.

Jätä kommentti