Lunta pyryttää sakeasti ja tuulikin on yhä melko navakkaa, vaikka viikonloppuna riehunut Hannes-myrsky onkin jo rauhoittunut. Lunta tuiskuttaa suoraan kasvoille, kun astun autosta ulos.
Tässä säässä ulkosalla tuskin kukaan jää kovin mielellään jututettavaksi, joten on parasta suunnata suoraan sisätiloihin. Keskustassa on varsin verkkainen meininki, ihmisiä on kauppaliikkeissä ja kaduilla liikkeellä harvakseltaan.
Sastamalan Citymarketilla huomaan puuhakkaan kaksikon täyttämässä kahvihyllyä. Mia ja Vertti Vaskuu Nokialta, äiti ja poika – ovat tänään myös työpari.
”Vertti on minulla kiireapuna tänään. Huolehdimme, että kahvit ja mausteet ovat hyllyillä ojennuksessa, ja teemme täydennyksiä.”, kertoo Mia Vaskuu. Vuodenvaihde kirvoittaa muistelemaan mennyttä vuotta ja luomaan katseen tulevaan.
”Omassa elämässäni on ollut aika tasapainoinen ja kiva vuosi.” Saman linjan hän toivoo jatkuvan.
”Tavoitteeni on, että saisin toteutettua kaikki suunnitelmani, joita olen ensi vuodeksi tehnyt. Niitä on päässäni aika paljon. Pitäisi kaiketi keskittyä tekemään yksi asia kerrallaan loppuun asti”, hän hymyilee.
Vertillä parhaiten mieleen on jäänyt lukio-opintojen aloittaminen syksyllä.
”Jatko-opinnot lukion jälkeen ovat vielä auki, mutta minulla on vielä hyvin aikaa miettiä niitä. Ihan hyvällä mielellä lähden tulevaan vuoteen”, hän sanoo.
Jatkan haastattelukierrosta Torikeskuksella. Liukuportaiden luona vilkkaaseen keskusteluun syventyneet ystävykset kiinnittävät huomioni. Sirpa Rintala ja Minna Heikkilä ovat entisiä työtovereita ja edelleen läheisiä ystäviä.
”Tyrvääläisiä olemme, minä olen asunut täällä jo kolmekymmentä vuotta ja Minna kolme vuotta”, paljastaa Rintala.
”Tämä vuosi on jäänyt mieleen siitä, että on ollut pakko ottaa aika rauhallisesti. Olen toipunut leikkauksesta. Nyt tilanne näyttää ihan hyvältä”, Sirpa Rintala kertoo.
Hän on työskennellyt työurallaan muun muassa keittiöllä ja hoiva-alan tehtävissä, mutta nyt terveyssyistä edessä on alan vaihto.
”Haaveilen, että voisin jatkossa työskennellä lasten ja nuorten parissa”, Rintala selvittää.
Hän on huolissaan siitä, kuinka lujilla monet lapset, nuoret ja vanhukset tänä päivänä ovat.
”Siihen on monia syitä. Yksi on rahavaikeudet. Kaikkia tukia viedään pois ja he, jotka ovat jo ennestään olleet lujilla, ovat vielä huonommassa asemassa nyt. Vaikeuksissa ovat monet työelämässä kiinni olevatkin”, hän pohdiskelee.
Maan tilanteen miettiminen saa ystävykset vakavoitumaan.
”Päättäjien pitäisi tulla vaikka muutamaksi viikoksi seuraamaan ihmisten tavallista arkea, heistä moni on siitä niin vieraantunut. Eivät he joudu kamppailemaan toimeentulonsa kanssa, kun hyvän palkan lisäksi on vielä vaikka mitä etuuksia”, puuskahtaa Minna Heikkilä. Maailmalla riehuvat sodatkin synkistävät tulevaisuuden näkymiä.
”Trumpin piti lopettaa se Ukrainan sota, no eipä ole onnistunut. Toivotaan, että ei menisi vielä huonommaksi tämä touhu. Hienoahan se olisi, jos sodat loppuisivat ja tulisi rauha”, naiset toteavat.
Onneksi elämään kuuluu myös iloisia asioita. Heikkilälle kaikista parasta vuoden aikana oli viidennen lapsenlapsen syntymä.
”Olen nyt viisinkertainen mummo”, hän iloitsee. Tulevalta vuodelta hänkin toivoo työelämään paluuta.
”Minäkin olen ollut pitkään sairauslomalla ja kaipaisin jo takaisin työelämään. Toivon, että se toteutuu pian.”
Elämään liittyvät kaikenlaiset myllerrykset ja myrskytkin, joskus ne tulevat sairauksienkin muodossa.
Mutta miten ystävykset ovat selvisivät viikonlopun Hannes-myrskystä?
”Meidän elämäämme se ei vaikuttanut millään tavalla, meitä eivät mitkään Hannekset kaada.”
