Kengistä puhuttaessa syttyy Marianne Haapamäen silmiin ihan erityinen, innostunut loiste. Jos mistä, niin kengistä tämä nainen tietääkin luultavasti aika tavalla kaiken mahdollisen. Aseman Kenkä viettää tänä vuonna 45-vuotisjuhlavuottaan, ja on pitänyt pintansa, vaikka moni kivijalkaliike on joutunut laittamaan lapun luukulle.
Haapamäki jatkaa anoppinsa Seija Haapamäen pitämää liikettä, yrityksen ohjaksiin hän siirtyi viitisentoista vuotta sitten.
”Verkkokaupat vievät asiakkaita kivijalkaliikkeiltä, niitä vastaan voi pärjätä ainoastaan palvelulla, jota edelleen monet vielä arvostavat”, toteaa Haapamäki.
”Toki verkkokauppojakin sopii käyttää, mutta mielestäni on häikäilemätöntä, jos liikkeeseen tullaan kokeilemaan, kuvaamaan puhelimella kenkämalleja ja sovittamaan niitä – haetaan siis se palvelupuoli aivan ilmaiseksi – ja sitten tilataan sama tuotteet netistä”, hän kritisoi.
Tapa on yleistynyt voimakkaasti viime vuosina eri alojen liikkeissä.
”Minusta näistä asioista on hyvä puhua ja tehdä ne näkyviksi. Kivijalkaliikkeiden haluttaisiin säilyvän, mutta tosiasia on se, että ilman asiakkaita ei mikään liike voi pysyä pystyssä. Meillä on onneksi edelleen vielä kauppa käynyt, joka päivä on saanut kassan laskea illalla. Valinnoillaan kuluttajat vaikuttavat asioihin ja yritysten elinvoimaisuuteen hyvin paljon”, hän muistuttaa.
Ihan tavallinen arkielämä on muutenkin täynnä valintoja.
”Siihen olen kiinnittänyt huomiota, että monet ihmiset ovat aika kovia valittamaan – ja huomataanko silloin niitä omia valintoja, jotka vaikuttavat elämään. Olisi hyvä välillä kääntää sitä peiliä omaankin suuntaan, ja luoda siihen rehellinen silmäys”, huomauttaa Haapamäki.
Yrittäjä on kiitollinen siitä, että hän on saanut omalta – nyt tammikuussa 95 vuotta täyttävältä – äidiltään tarpeellista perspektiiviä elämään.
”Kun on kuunnellut tarinoita vaikkapa sota-ajasta, se tuo mittasuhteita asioihin. Meidän tulisi kansakuntana osata puhaltaa yhteen hiileen, meitä suomalaisia on niin vähän”, hän tuumaa ja nostaa esille toisenkin tärkeän teeman;
”Pitäisi osata olla kiitollinen siitä, mitä on. Jos asenne on sellainen, että mikään ei riitä, niin silloin mikään ei tosiaan riitä, eikä ihminen osaa olla koskaan tyytyväinen. Asioita ei pitäisi koskaan pitää itsestäänselvyyksinä. Kannattaa miettiä, mihin ja miten aikansa käyttää. Oikeat asiat jäävät usein epäolennaisuuksien varjoon.”
Uusillekin asioille kannattaa olla avoin.
”Pidän työstäni, mutta en pidä mahdottomana, että tekisin joskus jotakin aivan muuta. Minulla on sosionomin koulutus, ja meillä on perhepiirissä muutakin yritystoimintaa, jossa voisin olla mukana. Olen kaikelle avoin, ja jos tulisi ostaja, voisin vaikka myydä tämän kenkäkaupan”, yllättää Haapamäki. Kyse ei ole siitä, etteikö hän viihtyisi työssään.
”Täällä töissä viihdyn hyvin. Yksi syy siihen on se, että minulla on tuo Anne Lindroos kaverina, ja olemme tunteneet toisemme ikämme. Täällä kukkii hurtti huumori. Se on jaksamisen ydin, että saa nauraa yhdessä. Yhteisen työn lisäksi käymme lisäksi vapaa-ajalla kuntosalilla ja Sastamalan Opiston tanssijutuissa”, hän paljastaa.
Virtaa yrittäjänaiselle antaa myös oma, rakas perhe, johon kuuluu mies ja kolme jo aikuista lasta.
”Meidän perheemme arjesta ei totta vie tilannekomiikkaa puutu”, hän nauraa.
Elämään on kuulunut toki vaikeitakin vaiheita.
”Ei se elo kenelläkään pelkkää iloa ja onnea ole. Päivä kerrallaan pitää mennä, tuli mitä tuli – ja haaveita pitää olla. Itselleni tärkeintä on hyvä arki, sitähän me pääasiassa elämme. Omilla valinnoilla voi pitkälle vaikuttaa siihen, millaiseksi oma arkielämä muodostuu. Ihanne olisi, että se olisi mahdollisimman hyvää ja omannäköistä. En minä ainakaan ajattele elämää niin, että odotan sitä hetkeä, kun jään vaikkapa eläkkeelle. Elämä pitää elää tässä ja nyt, eikä vasta sitten ”joskus” tulevaisuudessa.”
Entä sitten ne kengät? Millaisilla jalkineilla kenkäkauppias itse mieluiten kulkee?
”Kuule, talvella kotipihalla villasukat ja niiden päälle ihan vain jalkaan vedettävät Kuomat on parhaat”, ajattelee Haapamäki. Kengiltä hän odottaa ennen kaikkea mukavuutta.
”Niiden pitää tuntua mukavilta jaloissa, ne eivät saa olla liian pienet, eivätkä myöskään lonksuvan suuret. Hyvältä tuntuvia mallejahan on paljon”, Haapamäki linjaa. Hän on huomannut jalkaystävällisten, monikäyttöisten ja ”rouheiden” kenkämallien trendaavan naisten keskuudessa vahvasti.
”Maiharit pitävät pintansa, ja niitä sekä esimerkiksi paksupohjaisia lenkkareita pidetään hameiden kanssa ja juhlissakin.
Korona vei korkokengät, mutta nyt ne ovat tekemässä varovaista paluuta, ja se on näkynyt meilläkin. Erityisesti korolliset nilkkurit ovat heräämässä henkiin. Moni kuitenkin haluaa, että samat kengät käyvät arjessa ja juhlassa, ja niillä voi kulkea jalkojen väsymättä”, Haapamäki sanoo.
”Ennen juhlissa kyykisteltiin vaihtamassa korkkarit jalkaan narikassa, nyt juhlitaan samoilla kengillä, joilla on tultukin.”
Entäs miehet?
”Miehet hakevat kengät tarpeeseen, ja mukavuus on heillekin tärkeä ominaisuus. Kyllä niiden ulkonäkökin heitä ehdottomasti kiinnostaa.”
Pukeutumisessa jokainen saa ilmentää omaa persoonaansa kenkien valintaa myöten.
”Persoona pitää laittaa rohkeasti peliin, niin pukeutumisessa kuin elämässä yleensäkin”, rohkaisee Haapamäki.
