
Pirkanmaa mielletään helposti hyvinvoivaksi maakunnaksi. Tampereella ratikka kulkee suunnilleen ajallaan, kahvilat täyttyvät lounasaikaan ja päiväkotien pihat ovat täynnä värikkäitä haalareita. Mutta samaan aikaan, aivan tavallisten kotien keittiöissä, lasketaan kolikoita. Ei säästämisen ilosta, vaan pakon edessä.
Suomessa elää tällä hetkellä köyhyys- tai syrjäytymisriskissä noin joka kahdeksas lapsi. Pirkanmaalla se tarkoittaa tuhansia lapsia, joiden arkea määrittää jatkuva rahahuoli.
Lapsiperheköyhyys Pirkanmaalla ei useimmiten huuda. Se kuiskaa. Se on sitä, kun lapsen syntymäpäiväkutsuun vastataan epäröiden, koska lahjaan ei ole varaa. Se on sitä, kun harrastus jää aloittamatta, vaikka lapsi katsoo jalkapallokentän reunalta silmät loistaen.
Tutkimusten mukaan lapsuudessa koettu köyhyys lisää riskiä kasautuviin ongelmiin myöhemmin elämässä.
Köyhyys näkyy liian nopeasti kuluneissa kengissä ja siinä, ettei kavereita kutsuta kylään – ei siksi, ettei haluttaisi, vaan siksi, ettei ole mitään tarjottavaa. Häpeä kulkee usein köyhyyden rinnalla kuin varjo, joka pitenee iltaa kohden.
Pirkanmaalla niin kuin koko Suomessa elinkustannusten nousu, asumisen kalleus ja epävarmat työmarkkinat ovat kiristäneet monen lapsiperheen arkea.
Lapsiperheköyhyys ei synny laiskuudesta. Se syntyy siitä, että työn ja sosiaaliturvan yhdistäminen on tehty vaikeaksi, asuminen kallistuu ja turvaverkkoja puretaan yhtä aikaa. Elinkustannukset ovat viime vuosina nousseet ja epävarmat työmarkkinat ovat kiristäneet monen lapsiperheen arkea.
Kun asumistuki pienenee ja toimeentulotukea kiristetään, syntyy epävarmuutta. Kun epävarmuus kasvaa, kasvaa myös pahoinvointi. Sen hinta maksetaan myöhemmin.
Lapsiperheköyhyys ei ole vain taloudellinen ongelma. Se on kysymys osallisuudesta, mahdollisuuksista ja tulevaisuudesta. Kun lapsi jää ulkopuolelle, jää rakentumatta usko siihen, että kuuluu joukkoon ja että elämässä on tilaa unelmille. Köyhyys kaventaa maailmaa pala palalta.
Perheiden tilanne on yhä tiukempi. Tilanne ei voi jatkua. Meidän kaikkien vastuullamme on huolehtia siitä, että lasten perustarpeisiin vastataan ja he voivat turvallisesti kasvaa tulevaisuuteen.
Kysymys kuuluukin: muuttaisimmeko yhdessä suuntaa, jotta jokaisella lapsella on mahdollisuus parempaan huomiseen?
Linda Lähdeniemi
puheenjohtaja
Lapset, nuoret, perheet ja työikäiset valiokunta, Pirkanmaan hyvinvointialue
Sari Hassi
puheenjohtaja
Sivistyslautakunta, Sastamala







