Useissa lukioissa ympäri Suomea vietettiin viime perjantaina yhtä monen lukiolaisen koko koulutaipaleen kohokohtaa, vanhojenpäivää.
Lauttakylän lukiossa opiskeleva Kiira Mäkinenkin kertoo odottaneensa tanssiaispäivää usean vuoden ajan.
”Muistan, miten joskus alakoulussa olimme katsomassa vanhojentansseja. Tytöillä oli kauniit puvut ja hiukset upeasti laitettuna, ajattelin jo silloin, että jonain päivänä olen itsekin tanssimassa.”
Vuosien odotus kannatti, sillä Mäkisen mukaan päivä täytti kaikki toiveet.
”Se ehkä yllätti eniten, miten raskasta tämä lopulta oli. Pitkä päivä todellakin tuntuu”, hän huokasi kolmannen ja päivän viimeisen näytöksen päätteeksi.
Yksi tanssiaispäivän tärkeistä asioista on tanssiaismekko. Mäkinen kertoo hänen vaaleanpunaisen unelmamekkonsa löytyneen varsin helposti.
”Sovitin muutamaa eri mekkoa ja tämä tuntui täydelliseltä. Tanssiaismeikin tein itse ja hiukset kävin aamulla laitattamassa kampaajalla.”
Tiukalla harjoittelulla askeleet yhteen
Mäkisen rinnalla tansseissa pyörähteli Umut Cufadar. Hänen lähtötilanteensa tanssipäivään oli hyvin erilainen, sillä toisin kuin Mäkisestä, Cufadarista ei tullut abien jäätyä lukulomille lukion vanhin.
Cufadar käy vasta viimeistä vuotta peruskoulua, eikä hän ole yhdeksännen luokan päättyessä aikeissa siirtyä lukioon, vaan ammattikouluun.
”Yksi kaveri ehdotti, että voisin tulla tanssimaan vanhoihin, kun täällä oli tarve pojille. Ajattelin, että miksi ei. Tunsin jo suuren osan tansseissa olevasta porukasta, niin ryhmään oli helppo tulla mukaan”, hän kertoo.
Cufadat ja Mäkinen eivät tunteneet toisiaan ennestään, mutta tiukalla harjoittelulla tanssiaskeleet saatiin sopimaan yhteen hyvin.
”Treenit aloitettiin joskus syksyllä ja todella paljon näitä on harjoiteltu. Aluksi jotkut tanssit tuntuivat vähän hankalilta, mutta lopulta opimme kaikki”, kaksikko kertoo.
Varsinaisena tanssiaispäivänä toisen varpaille ei enää astuttu.
”On tässä joku moka jossain tanssissa tänäänkin käynyt, mutta kokonaisuudessa askeleet menivät tosi mukavasti”, Mäkinen sanoo.
Mäkiselle tanssiaispäivä on yksi niistä kokemuksista, joka koetaan kerran elämässä. Cufadan toteaa, että voisi hyvin lähteä tanssilattialle toisenkin kerran, jos häntä tulevaisuudessa kysytään mukaan.
”Tosi hienoa, että pääsin kokemaan tämän, vaikka en lukioon aiokaan. Varmasti olen mukana myös ensi vuonna, jos taas kysytään.”
Mäkinen summaa, että päivän paras anti oli lopulta koko tanssiporukan ryhmäytyminen.
”Varmasti päivästä jää päällimmäisenä mieleen se, miten yhtenäisen porukan tämä meistä teki. Meillä oli tosi hyvä henki ja kivaa yhdessä. Sillä on tietysti hyvä mennä kohti abivuotta.”
