Olen muutaman vuoden ajan seurannut Sastamalan seurakunnan edesottamuksia. Kerran kirjoitin jopa provosoivan kirjoituksen otsikolla “Saatana saapuu Sastamalaan”. Mallia otin tietenkin Mihail Bulgakovin mainiosta klassikosta “Saatana saapuu Moskovaan“. Tuolloin otsikkoni sensuroitiin ja muutettiin neutraalimmaksi, mutta yhtä kaikki: osasi se perille ilmankin.

Tuolloin riideltiin käyttökieltoisen ja huonokuntoisen seurakuntakeskuksen myynnistä. Edelleen enemmistöpäätöstä vastustava klikki valittaa asiasta. Vaikuttaa siltä, että kun seurakunta nyt koettaa kehittää olemassa olevien kirkkojensa käyttöedellytyksiä, löytyi kostolle edellytykset ja kirkkoherraa hiillostetaan erilaisilla valituksilla ja moitteilla.

Nyt ollaankin sitten tilanteessa, jossa käyttökieltoista tilaa, joka aiheuttaa juoksevia kuluja ei saada myytyä ja vastaavasti säilytettäviksi merkittyjä tiloja ei saa jalostaa – ja kuluja tulee vuokratiloista. Varat hupenevat, seurakuntalaisten lukumäärä supistuu, ja uskallanpa väittää, että riidankylväjät saavat aikaan yhtä suurempaa jäsenkatoa.

Apostoli Paavali kehotti yksimielisyyteen ja eriseuraisuuden välttämiseen, mutta luterilaisissa kirkoissa tuo ei näy oikein iskostuneen koskaan seurakuntalaisten mieleen. Kun nyt ollaan taloudenkin suhteen äärirajoilla, niin seuraukset ovat karmeat. Piakkoin kirkkoja joudutaan pitämään suljettuina ja pienellä lämmityksellä ja seurakuntaakin voivat kohdata yt-neuvottelut. Kun ei ole rahaa niin ei ole rahaa.

Tietysti kirkon saneeraaminenkin maksaa, mutta sen avulla voitaisiin saada käyttöaste nousemaan ja päästäisiin eroon ainakin joistakin vuokratiloista. Hyviä esimerkkejä kauniiden ja arvokkaiden temppelien saneerauksista moderniin suuntaan on lukuisia. Kirkon arvo ja kauneus eivät ole kärsineet, mutta käyttöaste on suuresti kohentunut. Voi myös kysyä, mikä merkitys on suljetulla kirkolla, jossa ei ole elämää ja toimintaa? Löytyy niitäkin Suomesta.

En kuitenkaan ole idealisti. Poteroihin linnoittautuneet valittajat eivät periksi anna ja seurakunta rapautuu pikku hiljaa. Edellä kertomani uhat realisoituvat ja lopulta osa kirkoista menee niin huonoon kuntoon, että myynti ja purkaminen tulevat ajankohtaisiksi.

Rakennussuojelulailla suojellut temppelit jäävät ehkä jonkinlaiseen kesäkirkkokäyttöön tai ne myydään muiden lahkojen tai kirkkokuntien käyttöön. Riitaisuuden välirikot jäävät yhtä merkitseviksi kuin vuoden 1918 rintamalinjat eri kylissä ja suvuissa.

Mutta sittenkin: kirjoitan ehkä loppujen lopuksi siksi, että alitajuisesti toivoisin käännettä parempaan. Vähän samanlaisella hengellä kuin muinainen Joona istui kuivuvan risiinipuun juurella katsellen ja odotellen tuomitun kaupungin luhistumista. Näin ei käynytkään, mutta ne olivatkin Raamatun aikoja ne.

Nyt istun kirjanpainajan kuivettaman kuusen juurella katselemassa Sastamalan seurakunnan kohtalon hetkiä. Ettei tulisi nyt sorkkaniekalle erävoittoa. Jännittäväähän tämä nyt on.

Jaakko Ojanne