MTV:n Huomenta Suomessa nähtiin viime viikolla monelle Alueviestin lukijalle tuttu kasvo, kun ruutuun ilmestyi huittislainen Eeva Kaplas.
Huomenta Suomen toimittaja ja kuvaaja hyppäsivät Kaplaksen kyytiin auton siirtoajokeikalle.
70-vuotias Kaplas on viime syksystä lähtien hyödyntänyt eläkepäiviään autojen siirtämiseen ympäri Suomea.
Kaplas kertoo, että syyskuun jälkeen ajokilometrejä on ehtinyt kertyä noin 36 000 kilometriä.
”Kaikki sai alkunsa siitä, että olen aina tykännyt ihan hirvittävän paljon autolla ajamisesta. Lisäksi kaipasin vähän jotain lisätuloa pienen eläkkeeni rinnalle. Sain ihan itse idean, että tällainen siirtoajohomma voisi sopia minulle ja soittelin varmaan sataan autoliikkeeseen ympäri Etelä-Suomea ja tarjosin palvelua. Joka paikasta kuitenkin vastattiin, että asia on heillä jo hoidossa.”
Lopulta tärppäsi, eräästä autoliikkeestä Kaplas sai tiedon, että heillä on käytössä Flovi-niminen palvelu. Kaplas täytti oitis hakemuksen ja pian hän jo olikin videohaastattelussa Flovi-kuljettajaksi.
”Ajattelin, että mitä he mahtoivat tällaisesta mummusta meinata. Viikon päästä sain kuin sainkin ilmoituksen, että minut on hyväksytty heidän kuljettajakseen”, Kaplas kertoo.
Mielellään pidemmälle Ouluun tai Rovaniemelle
Autojen siirtoajossa auto kuljetetaan useimmiten autokaupasta toiseen.
Koska Kaplas nauttii ajamisesta, hän ottaa toimitettavakseen mieluiten pitkiä matkoja, esimerkiksi Ouluun tai Rovaniemelle. Paras tuuri käy silloin, jos ajon saa myös takaisin pohjoisesta etelään.
”Aina niin ei käy, silloin paluumatka pitää taittaa julkisilla”, Kaplas kertoo.
Maisemareittejä siirtoajossa ei voi ajella, vaan määränpäähän suunnataan aina suorinta tietä, toisinaan tiukallakin aikataululla.
”Mutta kyllähän niitä maisemia silti aina väkisin näkee, kun silmät auki pitää ajaa”, Kaplas naurahtaa.
Siirtoajot ovat varsinaisia äkkilähtöjä, sillä usein keikat tulevat sovellukseen samana päivänä, toisinaan matkaan voi päästä päivän varoitusajalla.
”Tämä sopii minulle hyvin, kun kotona ei ole mitään velvoitteita ja on pelkästään hauskaa, kun aamulla ei tiedä, mistä itsensä voi illalla löytää. Tosin nyt, kun Huittisten teatterikerhoon tämän kevään näytelmän ensi-ilta lähestyy ja harjoitusaikataulu tiivistyy, joudun jonkun verran pitämään vapaata ajoista sen vuoksi.”
Kaplas kertoo, että parhaat ajokeikat menevät sovelluksesta nopeasti.
”Kyllä siellä pitää kärppänä kärkkyä, että keikan saa. Minäkin olen asettanut sellaisen hälytyksen, että puhelin piippaa kovaa, jos toivomallani reitillä on kuskille tarvetta. Välttämättä silti en ehdi reagoida riittävän nopeasti”, hän kertoo.
Toisinaan matka voi jatkua vaikka lennosta kohteesta seuraavaan.
”Ikinä ei kannata varata paluulippua, sillä seuraava ajo voi ilmestyä juuri silloin kun sattuu olemaan edellisellä reissulla.”
Kaplas nauraa, että kommelluksiltakaan ei ole siirtoreissuilla voinut välttyä.
”On sitä jokusen kerran joutunut vähän selittämään, miksi taksikuski hakee tällaista mummelia autokaupan pihalta keskellä yötä. Välillä aikaa tulee vietettyä vaikka paluujunaa odotellessa huoltoasemilla keskellä yötä ja silloinkin saatan hieman huomiota herättää.”
Siirrettävät autot ovat käytettyjä, mutta onpa Kaplas päässyt myös vain muutaman sata kilometriä ajetun auton rattiin.
”Yhtään huonoa autoa ei minun kohdalleni ole ainakaan vielä osunut. Parhaiten mieleen ovat jääneet ne kaikista uusimmat, missä hienot erikoisvalot tuovat tunnelmaa pimeässä yössä ajellessa. Tuntuuhan se aika uljaalta sellaisilla tuolla tiellä kulkea.”
Erilaiset autot eivät Kaplasta jännitä.
”Ei niiden ajamiseen ikinä saa edes mitään ohjeita. Sitä pitää vaan hypätä ratin taakse ja katsella vähän aikaa, että mitenkäs tämä liikkuu. Minä kuitenkin pidän juuri siitä, että on aina vähän erilaista.”
Kaplas nauttii siirtoajojen tekemisestä täysillä ja aikoo jatkaa sitä niin kauan kuin pystyy.
”Kukaan meistä ei tiedä, paljonko päiviä on suotu, joten jokaisesta päivästä pitää nauttia. Minä nautin tästä juuri nyt.”
Materiaalia vaikka koko tunniksi
Miten Kaplas sitten päätyi kertomaan työstään Huomenta Suomeen?
”Pyyntö tuli Flovin kautta, kun olin ilmoittanut, että minua saa asiasta haastatella. Se uutisen tekeminenkin oli varsinainen seikkailu. Pätkän pituus oli lopulta alle seitsemän minuuttia, mutta kuvaaja sanoi, että juttua olisi riittänyt koko tunniksi”, Kaplas nauraa.
