Näkövammakaan ei ole lannistanut intohimoista keittiömestaria – Petri Siitonen arvostaa alusta asti itse valmistettua ruokaa

Petri Siitonen keittiomestari
Kokenut keittiömestari Petri Siitonen kantaa ylpeänä Suomen Keittiömestarit ry:n hallituksen myöntämää Cordon Bleu -ammattitunnusta, joka voidaan myöntää yhdistyksen aktiivisille jäsenille.

Huittisissa asuva keittiömestari Petri Siitonen on maanantaiaamuna kertomassa Sataedu Kokemäen kokkiopiskelijoille kokin ammatista. Tärkeimmiksi ominaisuuksiksi hän listaa intohimon ruuanlaittoon, kekseliäisyyden, hyvän organisointikyvyn, huolellisuuden, paineensietokyvyn ja sosiaalisuuden.

”Siinä missä aiemmin kokin reviiri päättyi keittiöön, alalla arvostetaan nyt moniosaajia”, mies painottaa luokkahuoneessa.

Petri itse päätti jo kuusivuotiaana, että hänestä tulee kokki. Parasta, mitä hän tiesi, oli isän apuna keittiössä häärääminen. Peruskoulun jälkeen äiti patisti poikaa lukioon, mutta Petri ei halunnut ”tuhlata” kolmea vuotta elämästään, vaan haki ammattikoulun keittäjä-linjalle.

Myöhemmin hän valmistui ravintolakokiksi ja sitten vielä keittiömestariksi. Yliopistokseen hän mainitsee Haikon Kartanon, jossa toimi vuosia kokkina.

Vanhan liiton keittiömestariksi itseään kutsuva mies on ollut monessa mukana. Vuosina 1998—2001 hän työskenteli Suomen Liettuan suurlähetystön kokkina valmistaen ruokaa korkea-arvoisille vieraille, kuten ministereille, diplomaateille ja presidenteille. Lisäksi hän kokkasi Viron Liettuan suurlähettiläälle, jolla ei ollut omaa kokkia. Noilta ajoilta mieleen nousee erityisesti eräs itsenäisyyspäivä, jolloin hän valmisti tarjoilut 300:lle henkilölle.

”Olin yksin vastuussa tarjottavista. Suurlähettilään sihteerin pyysin avukseni kuorimaan viiriäisen munia, koska se on niin hidasta hommaa”, hän naurahtaa.

Jäljellä vain pieni osa näkökenttää

Jos Petri Siitonen ei olisi niin iloinen ja positiivinen kuin hän on, kuulemma karjalaisten sukujuuriensa ansiosta, vuosi 2006 olisi voinut olla hänelle kohtalokas. Silloin mies nimittäin lähes sokeutui diabeteksen seurauksena. Leikkaukset auttoivat, mutta vain hieman.

”Kärsin niin sanotusta putkinäöstä, jossa vain pieni osa keskeistä näkökenttää on jäljellä”, hän selvittää.

Näkövammakaan ei onnistunut torppaamaan Petrin mainitsemaa ”työnarkomaniaa”, sillä myös sairastumisensa jälkeen hän on paitsi tehnyt ruokaa, avannut lukuisia ravintoloita, laatinut niille ruokalistoja ja reseptiikkaa, sekä ollut kehittämässä muutenkin niiden toimintaa.

Onpa Petri Siitonen kokannut Vladimir Putininillekin, kun tämä oli valtiovierailullaan vuonna 2010 Suomen silloisen pääministeri Matti Vanhasen isännöimällä illallisella Taipalsaaren Karhupirteillä.

Erityisen mielellään Siitonen käy alan oppilaitoksissa kertomassa kokin ammatista, sillä hyvistä kokeista on hänen mukaansa valtakunnallinen pula.

”Helsingissä joudutaan sulkemaan hyviä ravintoloita, koska kokkeja on niin vaikea saada.”

Television lukuisista kokkiohjelmista Petrillä on selkeä mielipide.
”Ensin ne nostivat alan arvostusta, mutta ovat tehneet myös hallaa. Harva kokki-ohjelma antaa kokin työstä realistisen kuvan”, hän muistuttaa.

Lisää Petristä keskiviikkona ilmestyneessä Alueviestissä.