Vareliuksen koulun ekaluokkalaisille heijastimet ovat tuttuja kapistuksia, mutta aina on takissa tai repussa vielä tilaa yhdelle. Näin voi päätellä, kun Ada Ahon, Leevi Pärssisen ja Eeli Väkisen juttuja kuuntelee.
“Oho, minulla on heijastin toisessa takissa, mutta nyt saan sellaisen tähänkin takkiin”, toteaa Ada.
“Mulla on repussa ja takissa jo tosi monta heijastinta, ehkä jopa sata”, sanoo Leevi.
Kilpavarustelusta viis, sillä Eeli muistaa jotakin muuta tärkeää.
“Polkupyörässä pitää olla valot, jos sillä ajaa pimeän aikaan.”
Lapsille on selvää, miksi heijastimia tarvitaan.
“Jotta näkyisi paremmin pimeässä, eikä kukaan ajaisi meidän päälle.”
Neljäsluokkalaisella Sofia Yli-Perttulalla on nuoremmilleen kiinnostavaa kerrottavaa:
“Pian meillä on koulussa ratsia, jossa tarkistetaan, onko meillä heijastimia.”
Koulun vanhempainyhdistyksessä vaikuttava Hanna-Emilia Kaasalainen ja koulun opettaja Ulla Pyymäki kertovat, että heijastinratsia on lasten keskuudessa odotettu tapaus, jolla on pitkät perinteet.
“Heijastimien merkitys jää lasten mieleen, kun jonakin pimeänä aamuna konkretisoimme asiaa ulkona taskulamppujen avulla”, Pyymäki sanoo.
Kaasalaisen mukaan vanhempainyhdistys on useana vuonna hankkinut koulun oppilaille heijastimet sponsorin tuella. Tänä vuonna lahjoittava taho löytyi läheltä, kun liikuntahallia koulun viereen rakentava Astora-Rakennus innostui asiasta.
“On kiva tehdä hallin tulevista käyttäjistä näkyvämpiä. Samalla tämä on lahjoitus tulevaisuuden rakentajille”, muotoilee Astoran HR- ja viestintäpäällikkö Heidi Paasi.
Ekaluokkalaisilla on mielessä vain yksi kysymys. “Milloin se ratsia oikein on?”
“Varmaankin aika pian syysloman jälkeen. Sen on tarkoitus olla vähän yllätys”, vastaa opettaja Pyymäki.
