Koronaviruksen toisen aallon torjuminen, tai paremminkin lieventäminen, on maan hallituksen nykyistä kärkityötä. Sitä tehdään antaumuksella, mutta ehken hieman ailahtelevasti ja epäselvästi. Määräykset, suositukset ja vahvat suositukset ovat vallalla. Niistä tavallisen tallaajan on hankala ottaa selkoa, saati siirtää käytäntöön.
No, maskit ovat melko yksinkertainen tapa avittaa koronan taltuttamista. Tosin vielä alkukesästä, tai keväällä valtakunnan johto ei näihin kasvosuojiin uskonut.
Yksittäisistä toimialoista ravintolat ovat joutuneet kurimukseen. Tiukennetut rajoitukset ovat jälleen voimassa. Ja Pirkanmaalla, siis myös Sastamalassa, erityisen tiukat. Viinaksien tarjoilun on loputtava kello 22 ja säppi oveen laitettava kello 23. Näin.
Ovatko ravintolat sitten ansainneet paikkansa koronatikun nokassa? Melkoisen hankala selvitettävä, sillä suuri osa tartuntojen lähteistä jää selvittämättä. Elokuun ja syyskuun aikana maassa todettiin 2 500 tartuntaa. Niistä 200 jäljitettiin pitkään auki olleisiin kapakoihin. Alle kymmenen prosenttia.
Hankalimpia paikkoja ovat oppilaitokset, päiväkodit sekä erilaiset tilaisuudet ja tapahtumat. Työpaikat ovat myös vaaranalaisia.
Vaikka ravintolat eivät olekaan ihmisille välttämättömiä arjen sujumisen kannalta, niin niillä on merkityksensä sosiaalisessa elämässä. Rupatella voi hyvinkin kahden metrin etäisyydeltä sen oluttuopin kera. Pelkät ruokapaikat toki jotenkin ehkä selviävät, mutta eivät monetkaan pelkän lounaan turvin. Tarvitaan myös ilta- ja myöhäisillan syöjiä viinilaseineen.
Ovatkohan nuo ravintoloita koskevat rajoitukset ylimitoitettuja? Kuinkahan sitten uskotaan, että kouluissa asiat voidaan hoitaa paremmin koronatorjunnan kannalta. Pitäisköhän hieman myös luottaa ravintola-alan osaajiin pandemian keskellä. Asiakasmäärien rajaukset ja hygienian ylläpito ja ohjeet voisivat riittää. Ja se, että suomalaiset pystyvät itsekin ajattelemaan, kuinka näinä aikoina ravintoloissa pitää toimia.
Aika näyttää, kuinka rankan iskun ala työpaikkoineen kokee tulevaisuutta ajatellen.
