Vanhemmat pettyneitä metsäeskarin puitteisiin: “Lapseni joutuu käymään pusikossa tarpeillaan”

Metsä, lapsi
Sastamalan ensimmäinen metsäeskari aloitti toimintansa elokuussa. Kuvituskuva. Kuva: Pixabay

Kun sastamalalainen perheenisä Mika Nevala viime keväänä ilmoitti lapsensa Vareliuksen koulun yhteyteen perustettavaan uuteen metsäeskariin, oli hän asiasta innoissaan. Sastamalan kaupunki kertoi uudenlaisen esikoulun nostavan lähiympäristön hyödyntämisen uudelle tasolle, ja toimintaa varten Sileekallion alueelle rakennettaisiin laavu.

Nyt Nevala on sitä mieltä, etteivät metsäeskarista luodut mielikuvat ja todellisuus kohtaa. Metsään ei ole rakennettu laavua tai kotaa, eikä minkäänlaista vessaa. Nevalan mukaan lapset ovat joutuneet käymään tarpeillaan luonnossa, mikä on ollut osalle heistä ikävä kokemus – jo senkin takia, että ulkona on ilmojen viiletessä ollut kylmä eikä näkösuojaa aina ole.

”Onhan tässä kieltämättä petetty olo. Jos olisimme tienneet, että puitteet ovat tällaiset, olisin valinnut toisin”, hän sanoo.

Nevala ei ole ainoa metsäeskarilaisen vanhempi, joka on tilanteesta harmissaan. Anu-Maria Ylönen kertoo, että lasten vanhemmille luvattiin laittaa toiminnan puitteet kuntoon elokuun aikana.

”Kohta on marraskuu, eikä metsässä edelleenkään ole sateensuojaa tai vessaa. Ei ole 2020-lukua, että lasten täytyy tehdä tarpeensa taivasalla.”

Esikouluaika on kello yhdeksästä puolille päivin. Tämän ajan lapset ovat pääsääntöisesti metsässä. Ylönen huomauttaa, että kolme tuntiakin on pienelle lapselle pitkä aika pidättää hätäänsä. Se on myös pitkä aika seistä sateessa, olivatpa varusteet kuinka hyvät tahansa.

Ylönen on ollut asian tiimoilta yhteydessä viranhaltijoihin. Hän sanoo myös metsäeskarin henkilökunnan pyytäneen kaupungilta puitteiden kuntoon laittamista.

”Miten tämä voi olla niin vaikeaa? Metsään olisi jo elokuussa voinut toimittaa väliaikaisratkaisuna edes jonkinlaisen sateensuojan ja siirrettävän vessan. Miksei näin ole tehty?”

Varhaiskasvatuksen laatuun ja varsinaiseen esikoulun opetukseen vanhemmat ovat tyytyväisiä. He korostavat, että eivät missään nimessä halua kritisoida metsäeskarissa työskentelevien tekemistä, vaan ongelma on olosuhteissa, joissa toimintaa joudutaan pyörittämään.

”Eskarissa työskentelevät ovat sankareita. Iso hatunnosto heille, sillä he ovat yrittäneet keksiä luovia ratkaisuja ja selviytyneet opetuksesta kaikesta huolimatta”, Mika Nevala sanoo.

”Innostus järjestää uutta meni kaiken muun edelle”

Kasvatusjohtaja Pekka Kares on tilanteesta pahoillaan. Hän sanoo, ettei tapahtunut ole kenenkään yksittäisen ihmisen vika, vaan sivistypalveluiden moka.

”Tässä kävi niin, että into järjestää uutta palvelua meni kaiken muun edelle, eikä toiminnan puitteita otettu riittävän ajoissa huomioon.”

Vaikka metsäeskari varmistui jo keväällä, tuli sivistyspalveluille yllätyksenä se, että kodan perustaminen puistoalueelle vaatii poikkeusluvan. Kareksen mukaan toiminnan puitteisiin liittyvät seikat jäivät keväällä pitkälti koronatilanteen jalkoihin, kun akuutteja ratkaistavia asioita oli paljon.

Kareksen mukaan kodan vaatima poikkeuslupa on käsiteltävänä seuraavassa ympäristölautakunnan kokouksessa marraskuun alussa. Jos lupa heltiää, pitää hankinta vielä kilpailuttaa, joten tovi asiassa väkisinkin menee.

”Mutta sen lupaan, että metsäeskari saa mahdollisimman pian käyttöönsä jonkinlaisen väliaikaisen sateensuojaan ja alueelle tuodaan myös vessa”, Kares sanoo.

  • mäki

    Tässä huomataan miten tällaisessakin maaseutukaupungissa kuin Sastamala ollaan vieraannuttu luonnosta. Lapsi ilmoitetaan metsäeskariin, joka luonnollisesti nimensä mukaisesti on metsässä, ja sitten ihmetellään, kun siellä ei ole vessaa. No harvemmin on! Lapset saavat hyvää varhaiskasvatusta ja esiopetusta mitä parhaimmassa ympäristössä, ja sitten jaksetaan valittaa mukavuuksien perään. Ilmoittautumislomakkeessa toki oli vaihtoehtona se tavallinen eskarikin siisteissä sisätiloissa. Näistäkin metsäeskarilaisetkin saavat myös osansa päivittäin. Ei pitäisi olla mitään valittamista omista valinnoistaan: kun siirrytään luonnon pariin konkreettisesti, se ei ole vain sanahelinää ilmastomuutoksesta ja puiden halailua puistossa, se on nykyihmiseltä puuttuvien erätaitojen opettelua ja paluuta juurille.

    • Pikkupukki

      Olet väärässä. Suomessa metsäeskareissa nimenomaan on huussi. Siihen todennäköisesti ohjaa jo lainsäädäntö. Näillä mainitsemillasi “mukavuuksilla” Sastamalakin tätä palvelua käsittääkseni markkinoi. Ei vanhemmilla ollut aidosti mahdollisuutta valita normieskarin ja tämän nykyisen toiminnan välillä, koska heille ei kerrottu, että Sastamalan metsäeskarissa opiskellaan taivasalla säällä kuin säällä ja käytetään puistoaluetta käymälänä. Näin ei muualla ole.

Kommentointi ei ole käytössä.