Minua on joskus harmittanut sekä ihmetyttänyt meidän eläkeläisten etuilu jonoissa. 10. joulukuuta laboratoriossa kävi minulle, muiden arvostelijalle, “vanhanaikaisesti” eli etuilin röyhkeästi muiden jonottajien edelle.

Minulla oli aika klo 10. Autoton kun olen, niin naapurini toi minut jo klo 9. Kun huomasin odotussalin olevan tyhjä, niin otin numerolapun varmistaakseni pääsyn ensimmäiseksi. Noin 10 minuutin päästä ovi aukeni ja kutsuttiin joku nimellä. Toinen ovi avautui myös, ja kutsu kävi sisään. Minä hyppäsin ylös, näytin numeroa, ja menin sisään.

Sisällä ihmettelin, kun tunnelma oli niin erilainen. Ei iloista tervehdystä, iloista jutustelua. Kohtelu oli hyvä, mutta vaistosin jonkin olevan pielessä. Lopulta kysyin. Selvisi, että numero- ja nimisysteemi olivat omia systeemejä.

Ei se mennytkään niin kuin olin ajatellut, että on sama mennä numerolla, jos sillä pääsee nopeammin. Hävetti. Hävetti vaikka puolustin itseäni itselleni; “niin mutta kun naapurini odotti minua”. Naapurini oli myös eläkeläinen ja oli sanonut minulle, ettei mitään kiirettä, hän kävisi kaupassa.

Kannattaisiko numerolla huutajan mainita, ettei ajanvarauksella vaan numerolla, niin ei jäisi niin hävettävän nolo olo?

Kirsti Kärki
Vampula