Kattoremontti sai yllättävän käänteen Sastamalan Heinoossa Juurakontiellä maanantaiaamuna.
Mikko Ahvenvaara ja Teemu Purola olivat kuulleet asiakkaaltaan, että jossakin piilossa katon, räystäslautojen ja talon seinän ylävuorin tienoilla saattaa olla ampiaispesä.
”Katossa ja laudoituksessa näkyi talon yhdessä kulmauksessa tummentumaa. Siitä aloitimme purkuhommat – ja olihan siellä pörriäisiä”, kaksikko kertaa.
Miehet hämmästyivät huomatessaan, että kyseessä olikin mehiläisyhdyskunta. Pesästä he kaapivat arviolta noin 15 kiloa hunajaa.
Mehiläisten kasvattamista harrastanut Purola tietää löydön olevan harvinainen.
”En ole koskaan nähnyt tällaista pesää luonnossa. Jostakin mehiläistarhasta karanneet yksilöt ovat alunperin olleet asialla. Tässä pesässä on asunut parhaimmillaan kesällä kymmeniä tuhansia mehiläisiä”, Purola sanoo.
Purolan mukaan tarhamehiläiset, eli hunajamehiläiset, ovat Suomessa lähinnä kotieläimiä, eikä niiden oleteta muodostavan elinvoimaisia, pitkäikäisiä yhdyskuntia luontoon. Ne eivät yleensä selviä talvesta.
Miehet arvelevat, että nyt mehiläisiä on pesässä muutama tuhat. Purola tarjoilee savua pörriäisten suuntaan, jotta ne pysyisivät rauhallisempina nyt kun pesä on avattu.
Muutamia tokkuraisia mehiläisiä lentelee ympäriinsä, pesästä kuuluu pörinää. Sitten ilmassa alkaa olla enemmän liikettä.
”Ne pidättävät koko talven ja lähtevät sitten tarpeilleen” Purola kommentoi.
”Kyseessä on siis kakkimislento”, Ahvenvaara tuumaa.
Jos mehiläisiä olisi enemmän, luminietos talon seinustalla saisi ohuen, ruskean peiton, tietää Purola.
Mitä mehiläisille nyt tapahtuu?
”Teemme elävän siirron, eli käyn hakemassa kasvatuskennoja kotoa ja yritämme saada ne pelastettua. Jos kuningatar löytyy, muut seuraavat perässä”, Purola sanoo.
”Jännän äärellä ollaan. Pölyttäjät ovat tärkeitä. Jos pelastetaan pörriäiset, pelastetaan vähän maailmaa samalla”, Ahvenvaara miettii.
Toimittajan on kiirehdittävä seuraavan työtehtävän pariin, mutta tunnin kuluttua kännykkäni piippaa viestin merkiksi.
”Siirto onnistui. En nähnyt kuningatarta, sillä mehiläisiä oli niin valtavasti. Toivottavasti se tuli mukana. Muutamia pistoja sain, mutta hyvin se sujui”, Purola kirjoittaa.
