Kun marsalkka Mannerheim oli Englannissa Yrjö V:n hautajaisissa, hänen luokseen tuli nuori vilkas mies, joka tervehti ruotsiksi ja kysyi: “Mitä Suomeen kuuluu?”
Marski katsoi miestä pitkään ja sanoi: “Hyvä herra, minä en tunne teitä.”
Nuorukainen otti tilanteen tyynesti ja sanoi poistuessaan paikalta: “Niin, eihän sitä aina tunne eikä muista.”
Miehen mentyä marskin adjutantti totesi: “Herra marsalkka, tuo mies oli Norjan kruununprinssi Olavi.”
Suomen tasavallan presidentiksi valituista henkilöistä liikkuu monenlaisia tarinoita. Alueviestikin kertoo tällä viikolla presidenteistä, presidentiksi aikovista ja heidän kannattajistaan. Yksi kohukin on ehtinyt jo nousta viime viikon lehden ilmestymisen jälkeen, kun Huittisissa vieraillut presidenttiehdokas Pekka Haavisto käsitteli sikaloiden salakuvaamista Alueviestin verkkolehdessä loppiaisaattona julkaistussa haastattelussa. Lukuisat ihmiset kävivät kuuntelemassa haastattelun, joka levisi myös tehokkaasti netissä. Eläinaktivistit suivaantuivat lausunnosta ja vaativat Haavistolta anteeksipyyntöä. Tästä uutisoitiinkin sitten jo näyttävästi sunnuntaina aina Helsingin Sanomia ja iltapäivälehtiä myöten.
Tarinaa tässä lehdessä iskee myös Timo Roos, joka oli valitsijamiehenä tekemässä Mauno Koivistosta presidenttiä kahteenkin eri otteeseen 1980-luvulla. Roos muun muassa muistelee ensimmäistä puhettaan Punkalaitumella Koskioisten työväentalolla. Siellä salin penkkien edessä oli vanha keinutuoli.
“Kuulin, että se on Kankaanrannan pappaa varten. Olihan kysymys nyt pappan vävypojan valitsemisesta presidentiksi. Pappa oli Tellervo Koiviston isä. Piti siinä tarkasti sanansa asetella aloittelevan puhujan.”
Muistellaanpa vielä Paasikiveä. Juho Kusti Paasikivi ja Erkki Kivijärvi olivat hyviä ystäviä. Kummankin perheeseen syntyi samoihin aikoihin poika. Paasikivi kuuli, että Kivijärvi oli antanut pojalleen nimen Kai, Kai Kivijärvi. Silloin Paasikivi päätti antaa pojalleen nimen Varma, Varma Paasikivi.
Hannu Virtanen
