Kaupunginvaltuusto päätti viime syksynä, että osana sivistystoimialan sopeuttamisohjelmaa kirjastopalveluiden osalta laaditaan kokonaisselvitys. Selvityksen väliraportti valmistui toukokuun alussa. Selvitystyöryhmä koostui kaupungin ja kirjaston edustajien lisäksi kolmesta kokemusasiantuntijasta, joiden rooli oli tuoda kuntalaisten ja kirjaston käyttäjien näkökulmia osaksi selvitystyötä.
Me selvitystyöhön osallistuneet kuntalaiset haluamme tuoda esille, että väliraporttia ei ole tuotettu yhteistyössä selvitystyöryhmässä vaan kirjastonjohtaja Sari Sillanpään ja aluekirjastonhoitaja Liisa Oravasaaren laatima raportti annettiin nähtäväksi ryhmälle vasta sen työskentelyn päättymisen jälkeen. Väliraportti ei siis kuvaa selvitystyöryhmän näkemyksiä kokonaisuudessaan eikä siinä siten käsitellä esimerkiksi ryhmässä esitettyjä ideoita säästöpaineisiin vastaamiseksi kirjastoverkkoa karsimatta. Selvitystyöryhmän työskentely suunnattiin yleisluontoiseen kirjastojen tulevaisuuden pohtimiseen, jolloin konkreettisten kehittämisehdotusten käsittely jäi vähiin.
Työryhmän tavoitteeksi oli asetettu kirjastojen tulevaisuuden roolin suunnittelu ja kehittäminen, huomioiden kuitenkin palveluille asetetut taloudelliset reunaehdot. Tulevaisuus- ja innovaatiopalvelu Demolan työskentelymalli ohjasi selvitystyöryhmän työtä avarakatseiseen tulevaisuuden visiointiin, jossa taloudellisia reunaehtoja ei otettu huomioon. Työryhmää ei siis ohjattu etsimään vastauksia tämänhetkisiin haasteisiin, vaikka valmiuksia hankalienkin kysymysten käsittelyyn olisi ollut.
Demolan vetämänä selvitystyöryhmä kävi laaja-alaisia keskusteluja kirjastojen tulevaisuudesta. Niissä merkittävimmiksi tulevaisuuden kirjastoja määritteleviksi tekijöiksi nousivat kirjastotilojen ja -palveluiden säilyminen kylätaajamissa, kyläyhteisöjen aktiivisuuden tukeminen kirjastojen kautta sekä omatoimipalveluiden lisääminen. Näitä keskusteluja tai näkökulmia ei kuitenkaan tuoda väliraportissa esiin.
Hyödyntämättä jääneen visioinnin sijaan selvitystyöhön suunnattuja resursseja ja ryhmän jäsenten asiantuntemusta olisi voinut käyttää konkreettisten kehittämisehdotusten kartoittamiseen ja niiden toteutettavuuden arvioimiseen. Selvittämättä on jäänyt esimerkiksi se, miten säästöpaineisiin voitaisiin vastata vähentämällä palvelutunteja omatoimikirjastoista alueellista tasa-arvoa toteuttaen. Kun omatoiminen kirjastonkäyttö samalla laajennettaisiin Karkkuun ja Kiikkaan, kirjaston palveluverkkoa ei tarvitsisi säästösyistä karsia ja Sastamala voisi edelleen nimittää itseään kirjapääkaupungiksi. Omatoimikirjastoiksi muunnettaville kirjastoille on haettavissa valtionavustuksia, jotka voivat kattaa kustannuksista huomattavan osan.
Selvitystyössä ei ole myöskään tarkasteltu mahdollisuuksia hakea säästöjä ja synergiaetuja kyläkirjastojen siirtämisestä muihin tiloihin. Väliraportissa mainitaan Kiikan kirjastotilan huono kunto ja Karkun kirjaston toimiminen vuokratilassa, vaikka vuokra on tosiasiassa erittäin edullinen. Molemmissa kylissä on kuitenkin myös muita vaihtoehtoja kirjaston sijoittamiselle, mikä ei käy raportista ilmi.
Väliraportissa nostetaan asianmukaisesti esille kirjastolaissa kunnille asetetut tehtävät palveluiden ja tilojen tarjoamisesta sekä kirjastojen merkitys erityisille asiakasryhmille, kuten lapsille ja nuorille sekä ikäihmisille. On selvää, että lasten lukuharrastusta tukee mahdollisuus kirjaston käyttämiseen myös vapaa-ajalla, ja että ikäihmisille kirjastojen tarjoama digiopastus sekä apu sähköiseen asiointiin vähentää muiden sektorien tarjoamien palveluiden tarvetta. Kirjastopalveluiden lakkauttaminen kylätaajamista kohdistuisi erityisesti näihin ryhmiin, joille liikkuminen kymmenien kilometrien päähän toiselle toimipisteelle ei ole mahdollista. Toimipisteiden vähentäminen on ristiriidassa niin kirjastolain kuin selvitystyössä esiin nostetun palveluiden merkitysten suhteen.
Selvitystyö suuntaa sopeuttamisohjelman toteuttamista, ja siksi on ensiarvoisen tärkeää, että siinä huomioidaan mahdollisimman laajasti erilaiset vaihtoehdot. Kirjastopalveluissa on kehittämismahdollisuuksia, joiden avulla säästöpaineisiin voidaan vastata kirjastoverkkoa karsimatta. Koemme, että selvitystyöryhmän hengen mukaista olisi huolella kartoittaa nämä mahdollisuudet syksyllä valmistuvassa selvityksen loppuraportissa.
Siiri Simpanen ja Heli Vesamaa, Karkku
Anu Parikka, Kiikka
