Moni lemmikinomistaja huokaisee kesän tullen helpotuksesta: ei enää kosteaa turkkia tai märkiä tassuja, kuraa ja pesureissuja. Vaan on kesässäkin omat harminsa, kuten punkit, kyykäärmeet ja erilaiset pörriäiset.

Punkeista ja niiden levittämistä taudeista puhutaan paljon. Millaisia sairauksia lemmikki voi punkin puremasta saada?

”Tärkeimmät punkkien levittämät sairaudet ovat borrelioosi ja anaplasmoosi. Puutiaisaivokuume on mahdollinen, mutta harvinainen. Suuri osa puutiaisista ei kanna mitään sairautta eli puutiaisen purema ei automaattisesti tarkoita tartuntaa”, toteaa eläinlääkäri Suvi Linkohaka sastamalalaisesta Eläinklinikka Viksusta.

Kissoille omat punkkivalmisteet

Mikäli lemmikissään havaitsee punkin, se tulee irrottaa punkkipihtiä tai -lassoa käyttäen. Väline tulee asettaa punkin ”kaulaan”, mahdollisimman lähelle ihoa. Punkkia ei saa puristaa, jottei sen sisältö tyhjene lemmikkiin.

”Puremakohdan hoidoksi puutiasen poiston jälkeen riittää puhdistus kirvelemättömällä puhdistusaineella ja seuranta. Jos puremakohta tulehtuu, eli alkaa punoittaa ja erittää, on otettava yhteys eläinlääkäriin.”

Kissoihin tarttuvat samat puutiaisvälitteiset sairaudet kuin koiriin, sanoo Linkohaka.

Punkkilääkkeellä voi olla joko karkottava ja tappava tai pelkästään tappava vaikutus. Lääkitys voidaan antaa joko ulkoisesti iholle tai koiralle suun kautta.

”Kissoille on puutiasten torjuntaan saatavilla sekä punkkipanta että paikallisvaleluliuoksia. Koirille tarkoitettuja valmisteita ei tule käyttää kissoille.”

Ampiaisenpisto on harvoin lemmikille vaarallinen. Hoidoksi riittää pistokohdan kylmäys ja hellä huolenpito. Mikäli turvotus on voimakasta tai ampiainen on pistänyt esimerkiksi suuhun, voi lemmikille antaa kyytabletin.

Tällöin annostelu on 1 tabletti per 10 painokiloa.

”Vakavat oireet ovat erittäin harvinaisia”, Linkohaka lohduttaa.

Kyyn purtua aina yhteys eläinlääkäriin

Kyyn purtua lemmikkiä on sen sijaan aina syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin. Kyyn myrkky vaikuttaa muun muassa maksaan, munuaisiin, verenkiertoelimistöön, hyytymissysteemiin ja ruoansulatuskanavaan.

”Myrkkyseos ja myrkyn määrä on aina tapauskohtainen eikä sen vaikutuksia lemmikin elimistöön voida ennustaa. Puremaa ei aina näe, mutta jos lemmikille kehittyy nopeasti kivulias ja suuri turvotusalue, voidaan epäillä kyyn puremaa.”

Tyypillisimmät kohdat kyyn puremalle ovat raajat tai pään tai kaulan alue. Purematapauksessa lemmikki pidetään mahdollisimman paikallaan, jotta myrkky ei leviäisi nopeasti laajemmalle elimistöön ennen hoitoon pääsyä.

Tärkein hoito on eläinlääkärissä annettava nestehoito myrkyn poistumisen nopeuttamiseksi ja elinten toiminnan turvaamiseksi.

”Turvotus on äärimmäisen kivulias myrkyn aiheuttaman kudostuhon takia eli lemmikki tarvitsee myös kivunhoitoa.

Toisinaan puremakohta tulehtuu, joten joskus tarvitaan lisäksi antibioottihoitoa.”

Suvi Linkohaka kertoo, että vastamyrkkyä käytetään, mikäli lemmikki ei vastaa tukihoitoon.

Kyypakkausta ei ole suositeltavaa antaa, ellei purema ole kaulan alueella ja lemmikillä ilmene voimakkaita hengitysvaikeuksia.