Kävin koulua Suomussalmen syrjäisellä pikkukylällä 1960-luvulla. 18 kilometrin koulumatka sujui sen ajan sinisellä pikkubussilla. Mukuloita nousi autoon joka töyräältä ja nyppylältä.
Tie oli hiekkatietä kuoppineen, ylä- ja alamäkeä. Talvi olkin jo toista, kun lunta oli lapsen silmin polviin saakka. Ei ollut turvavöitä, vauhtia oli hurjaakin hurjemmin, auto kilisi ja mukuloiden päät melkein kolisi kattoon.
Mut aina oltiin koulussa ajallaan!
Muistellen
Kommentointi ei ole käytössä.
Hopunkatu 1, 38200 Sastamala
Avoinna ma-pe klo 8-16
p. 010 229 0400
(Puheluhinta on pelkästään matkapuhelu (mpm) tai paikallisverkkomaksu (pvm)
ilmoitukset@alueviesti.fi
toimitus@alueviesti.fi
etunimi.sukunimi@alueviesti.fi
Y-tunnus: 0415990-8
Rekisteri- ja tietosuojaseloste
Kustannusliike Aluelehdet Oy on vuonna 1981 perustettu perheyritys.
Viiden kunnan alueella ilmestyvä Alueviesti on vakiinnuttanut vahvan aseman alueellisena tiedotusvälineenä. Alueviesti jaetaan keskiviikkoisin Sastamalassa, Huittisissa, Punkalaitumella, Säkylässä ja Kokemäellä. Jättijako joka viikko, painos 34 000, tavoittaa myös ne taloudet, johon ei tule tilattavaa lehteä.
Uutismedian Liiton jäsen. Noudatamme JSN:n ohjeita.
Hyvä kirjoitus.
Kannattaisi nykyvanhempienkin miettiä kuinka hyvin koulukuljetukset oikeastaan nykyään toimiikaan.
Oma kullannuppu on se, jonka ei tarvitse odottaa eikä kävellä. Palvelun pitää toimia . . .
Muistelenpa kuinka noin neljäkymmentä vuotta sitten, kun koulujen lopettamisbuumi oli suurta vietiin meidänkin lapsia kauemmas kouluun oikein autokyydillä. Kierrellen vielä matkaa pidemmäksi kuin se olikaan. Esikoispoika ei suostunut syömään mitään ennen kouluunlähtöä koska: “Em mää voi mitään syödä, ne istuu kaikki mun päälleni ja se ruoka tulee suuhun!” MItäs siihen sitten voit sanoa. Ei siihen aikaan soiteltu koulutoimistoihin, eikä kirjoiteltu lehtiin. Kun jollekkin asiasta mainitsin sain tyrvääläisen vastauksen: ” Kylä ny mukuloitten kelpaa, kotoo hajetaan autolla, ei siittä tarte valittaa. Sillon kun me mentiin umpihangessa, huanoissa vaatteissa ja kengissä oli pärjättävä. Olkaa ny vaan tyytyväisiä!” Auto taisi olla tavallinen henkilöauto, mutta mahtuihan sinne lapsia ja sopu sijaa antoi. Kauimmaiset kyytiin ensin ja he joutuivat sitten alimmaisiksi. Turvavöitä ei tietenkään ollut.
Silloin kouluun ehdittiinkin ajallaan, kun vielä ei reititystä tehty navigaattorilla ja tietokoneella…
Tosin on kummallista että tietokone voi unohtaa lapsia reitiltä… Tosiasiahan on että tietokone ei tee virheitä, vaan sitä käyttävät ihmiset…