Paikallissankareilla ja idoleilla oli iso vaikutus siihen, että itse aikoinani nuorena koululaisena tartuin kitaraan, mikrofoniin ja skeittilautaan. Kaksikymmentä vuotta sitten me paikallinen nuoriso haahuilimme Seukunmäen ja Kaalisaaren välillä jossakin ysäriteknon ja suomiheavyn välitilassa etsien itseämme ja miettien mitä tekisimme.

Olimme kuulleet hurjia huhuja metrin korkuisista ollieista ja Niskasen Sakkesta jonka skeittilautailutaidot vakuuttivat jopa Helsingissä asti. Kun kylillä liikkui huhu että tämä Sakke oli harjoittelemassa skeittitemppuja Hopun lätkäkaukaloon kyhätyssä skeittiparkissa, me nuoret pruhjuhousut vaelsimme katselemaan sitä biblikaalista ihmettä lumoissamme. Vaikka itsekään en tuntenut Sakari Niskasta henkilökohtaisesti, oli hänen vaikutuksensa omaan, hyvin vaatimattomaksi jääneen skeittiharrastukseni aloittamiseen valtava.

Pian alkoi skeittilautoja ilmestyä kaikille ja huppareihin ja kumitossuihin sonnustautuneita nuoria rullailla pitkin Torikeskuksen parkkialueita Juissi-purkit käsissään, kunnes tomera vartija kävi aina välillä häätämässä meitä loitommalle.

JT-Music -levykauppa muodostui samoihin aikoihin myös tärkeäksi paikaksi nuorille. Kaupasta alkoi löytyä sitä musiikkia mitä me tahdoimme kuunnella: punkia, nu-metallia ja räppiä. Liikkeessä toimi sellainen vaihtokauppa, että viedessään sinne vanhoja omia levyjään, niiden hinta arvioitiin ja tällä summalla sai sitten valita JT:n valikoimasta itselleen levyjä. Siinä monen vielä ala-asteella himoitsemat Double Dynamite-kokoelmat vaihtuivat Chaos U.K:n tai One Way Systemin kaltaisiin punklevyihin.

JT-Musicin pitäjät Janne ja Tommi olivat myös ihailtuja ja arvostettuja hahmoja, jotka antoivat meidän haahuilla liikkeessä kaiket iltapäivät ja joiden valistuneisiin hinta-arvioihin omista levyistä luotettiin. Levykaupassa pyöriminen lisäsi intoa myös omaan musiikkiharrastukseen.

“Saimme tietää, että Vammalassakin oli oma räppäri”

Hip hop oli niin ikään rantautunut Vammalaan, voisiko sanoa uudestaan. Cypress Hill, 2Pac ja Ice Cube olivat soineet Rautaveden rannoilla toki jo aiemmalla vuosikymmenellä, mutta nyt Fintelligensin, Petri Nygårdin ja Ezkimon kaltaisten artistien myötä myös suomenkielinen rap teki tuloaan. Osa nuorista alkoi jo tuolloin 2000-luvun alkuvuosina kirjoitella omia riimejään ja voi pojat kun saimme tietää että Vammalassakin oli oma räppäri nimeltä Copy.

Internet oli noihin aikoihin alkanut pikkuhiljaa kehittyä ja myös musiikkia alettiin etsiä sieltä enemmän, muun muassa mikseri.net-sivustolta aloimme haalia uutta suomiräppiä kuunneltavaksemme.

Olimme vaikuttuneita kun tämä Copy, eli Matti Kopi kuulosti ihan vertailukelpoiselta muiden seassa Winampista kuunneltuna. Juuri oikeaan aikaan jokin taho järjesti Vammalassa nuorille suunnatun konsertin Vinkin palloiluhallilla. Konsertissa esiintyi ainakin paikallinen heavybändi Cry of distress ja aloitteleva tamperelaisbändi Negative, mutta me olimme ensisijaisesti lähteneet katsomaan Copya.

Vaikka konsertti taidettiin lopulta keskeyttää kun siellä alkoivat perinteisesti heilua sekä nyrkit että puukot, niin Copyn hiphop-keikka oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen, jopa niin että rohkenimme lopulta vuotta myöhemmin perustaa oman rap-yhtyeen Lepakkotiimin.

Paikallissankareilla elämää mullistavia vaikutuksia

Paikallissankareilla ja idoleilla voi siis parhaimmillaan olla elämää muuttavia vaikutuksia nuoriin, ihan siinä missä Bruce Springsteeneillä, Cristiano Ronaldoilla tai Madonnoillakin.

Kuvittelisin että samanlaisia kokemuksia löytyy vaikkapa rokkari Jussi Syreniä, tai jääkiekkomaalivahti Mika Lehtoa ihailleilta nuorilta. ”Ennen wanhaan” saattoi ilmassa olla enemmänkin kateutta ja paikallisjulkkisten vähättelyä, mutta minusta tuntuu että enenevissä määrin näiden hahmojen merkitys ollaan ymmärretty pienen kaupungin voimavarana.

Motoriikka-Miikka voitti Talent Suomen, Kankareen Ville on Suomen seuratuimpia tubettajia, Määtän sisarukset Eveliina ja Jussi valloittivat The Voice of Finlandissa, Nipponi ja Napakettu julkaisivat levynsä legendaarisen Monsp-recordsin kautta, Rantasen Maria musisoi eturivin artistien kanssa, Haapamäen Henkka hurmasi rallikansaa Ylen asiantuntijana.

Eduskunnassa ja  Suomen hallituksessa, sekä puolueiden nuorisojärjestöissäkin alkavat olla jo pian vähemmistössä he, jotka eivät mitenkään liity Sastamalaan. Heitä kaikkia meidän nuoremme seuraavat nyt  haaveillen omista sankariteoistaan. Harmaassa arjessa saattaa toisinaan unohtua mikä valtava määrä lahjakkuutta Sastamalasta löytyy. Kokemäenjoen vesimolekyyleissä on oltava jotakin ainutlaatuista, tämän lienevät huomanneet myös Sastamalaan muuttaneet muusikot Jukka Nousiainen ja Juju.

Sastamalasta ei ole mahdotonta ponnistaa maailmalle

Tällä kirjoituksella toivon kannustavani tekijöitä olemaan esillä ja jatkamaan sinnikkäästi omaa tekemistään ylpeinä sastamalalaisina, sekä muistamaan että juuri he saattavat olla tällä hetkellä jonkun nuoren ihailun kohteena. Uudet nuoret tulevat perustaen bändejä, kuvaten skeittivideoita, tehden tanssivideoita, piirtäen animaatioita  ja he saavat toteuttaa itseään vailla ajatusta siitä että olisi jotenkin noloa tai mahdotonta yrittää ponnistaa maailmalle Sastamalasta.

Esiintymiset, konsertit, sosiaalisessa mediassa julkaiseminen ja jopa tämän kaltaiset lehtikirjoitukset tuovat varmasti lisäboostia myös ihan kaikille näillä rannoilla luovaa työtään harjoittaville – jotain tapahtuu! Omakohtaisesti voin kertoa miten kiitolliselta on tuntunut kun joskus on saanut kuulla myös omien tekemisten kannustaneen jotakuta aloittamaan vaikka musiikkiharrastuksen. Annetaan siis hyvän kiertää!

Ollaan kiitollisia vanhemmille tekijöille, muistetaan arvostaa omaa rooliamme lyömässä leimaamme tähän jatkumoon ja kannustaa sekä tukea huomispäivän Copyja ja Sakkeja.

Olli Mäkelä