Terveisiä melkein naapurikunnasta! Nyt on kärvistelty pari vuotta koronan takia! Muorit ja papat olleet pirtissä visusti. Kauppa tai mukulat tuoneet ruokaa hengen pitimiksi. Mutta tuo henkinen puoli taitaa olla melkoisen retuperällä niin minulla kuin monella muulla. Juttukaveria vailla yksi ja toinen.

Nyt kun nuo rajoitteet ovat hieman heltyneet, olisi kiva kun jokin taho järjestäisi päivätapahtumana jonkinlaisen tarinoimistuokion, ehkä kaksi tai kolme tuntiakin kerrallaan. Ihmiset voisivat jutella nykytilanteesta, kenties saada uuden ystävän, vaihtaa puhelinnumeroa ja taas tuntuisi elo turvatummalta, kun voisi edes soitella. Kesän tullen ehkä tapaamiset mahdollisia riippuen kulkuyhteyksistä ja kunkin kunnosta.

Kun tilanne maailmassa on nyt mikä on, helpottaisi ehkä puhuminenkin yksin asuvaa. Kyllä me toisiamme tarvitaan – ollaan sitten syntyjämme mitä vaan. Ja kaikilla ei ole jälkikasvua, ei ehkä lähisukua enää, eli kontaktit hakusessa.

Mummi +70