Iso joukko ihmisiä verryttelee Kaalisaaressa. Kun väki on saatu lämpimäksi, lähtee osa porukasta pyöräilemään, osa juoksemaan ja osa kävelemään.
Kuntoilua ja kulttuuria tarjoava lenkkimme liikuntapalveluiden Sirkku Pajusen johdolla alkaa. Ensimmäisenä 14 hengen sakkimme suuntaa Tyrvään kirkolle, jossa Salme Kuukka kertoo meille kiinnostavia faktoja.
Vuonna 1855 valmistunut Tyrvään kirkko on Suomen toinen ja vanhin kaksitorninen kirkko. Tyrvään kirkon on suunnitellut Turun kaupunginarkkitehti P. J. Gylich. Kirkon rakentamiseen on tarvittu yli miljoona punatiiltä.
Uusi kirkko tarvittiin, kun vanha alkoi käydä pieneksi. Uuteen tuotiin irtaimistoa ja esineitä vanhasta kirkosta. Se saattoi olla esimerkiksi alttaripöytää nytkin koristavan 1400-luvulla valmistetun krusifiksin pelastus. Vuoden 1997 tuhopoltossa kun hävisi myös Tyrvään Pyhän Olavin kirkon esineistö.
Tietoiskun jälkeen pääsemme kapuamaan kellotapuliin. Lasken 84 askelmaa. Miehet ihailevat kirkonrakentajien kädenjälkeä, naiset pyrkivät ikkunoiden ääreen maisemia katsomaan.
”Katsokaa, Vammaskoskessa soutaa joku puuveneellä. Näky on kuin suoraan menneisyydestä”, Sirkku Pajunen toteaa.
Tapulin toiselta puolelta on näkymä kaupunkiin. Fiilis on kuin ulkomailla olisi.
Kurkistus kulisseihin
Alas tornista laskeutuu haltioitunutta väkeä. Seuraavaksi Tyrvään pappilan kautta Vammalan teatterille. Siellä tutustumme näyttämöntakaiseen maailmaan ja yläkerran tiloihin.
Ihmettelemme, kuinka paljon vaatteita, hattuja, kenkiä ja erilaisia asusteita teatterin varastosta löytyykään. Onkohan ne kenties lajiteltu vuosikymmenen tai koon mukaan?
”Ei ole, mutta päälle pantavaa on löytynyt. Emme taida olla järjestyksen ihmisiä”, teatterin näyttelijäkaartiin lukeutuva Harri Kulmala nauraa.
Kurkistamme myös yläkerran wc-tiloihin. Vessan seinään on vuosien varrella raapustettu monenmoista. Naurattaa, mutta en kerro mikä. Menkää itse ensi vuoden tapahtumassa katsomaan.
Kuttuja ja kulttuuria
Olemme varmasti kuhnailijoita pahimmasta päästä. Paljon on vielä nähtävää ja kello käy. Kiire on siitä hyvä, että kävelyvauhtia lisätään. Pakko vähentää vaatekerroksia. Koskensillalla käy onneksi ihanasti vilvoittava tuuli.
Sastamalan seudun museossa Kuttuja ja kulttuuria -video kiinnostaa. Joku bongaa mustavalkoiselta filmiltä tutun hevosmiehen. Varilan koulussa opetetaan, miten Tyrvää on kuin reikäleipä: keskellä on Vammalan kauppala.
Pukstaavin edustalla Sastamalan Oppaiden Outi Metso johdattaa meidät museorakennusten vaiheisiin ja elämänmenoon.
On hyvä muistuttaa myös siitä, että tornihuvila on harvoja vuoden 1918 Vammalan palosta säilyneitä rakennuksia.
”Olenhan minä tavallaan näistä tiennyt, mutta historia herää eloon ihan eri tavalla täällä paikanpäällä. Upeaa”, tuumaa joku.
Sirkku Pajunen kertoo asuneensa lapsena Rautavedenkadulla, lähellä huvilaa.
”Tämä paikka oli silloin vähän mystinen ja huvilassa asuvat neidit lapsen mielestä vähän erikoisia ja pelottaviakin. Aidan raosta joskus kurkimme, kun he liikkuivat puutarhassa. Hienoa, että paikka on nyt kaikille avoin.”
”Loistava konsepti”
Palaan seuraavana päivänä asiaan. Mitä miettii Pajunen illan annista yön yli nukuttuaan?
”Ihmiset tykkäsivät, aistin koko illan myönteistä hyrinää”, hän tuumaa.
Pajusen mukaan tapahtumassa oli kyse kahden kulttuurin kohtaamisesta. Kynnys oli matala kuntoilulle ja yhdessä ulkoilulle sekä kulttuurikohteisiin tutustumiselle.
”Ensimmäinen kerta on aina kokeiluluontoinen. Tästä on hyvä jatkaa, sillä konsepti on loistava.”
