
Kuka olet?
“Olen Viljo Rantanen, käytän tosin musiikkitouhuissa lempinimeäni Vili, jolla minua muutenkin melko yleisesti kutsutaan. Täytin juuri neljäkymmentä ja asun Tampereella yksinäni tai puolet ajastaan kanssani viettävän mainon Dio-koiran kanssa. Harrastan erityisesti pallopelejä ja musiikkia, joista jälkimmäinen on vuosien varrella ja edelleenkin ollut myös ammattini – vähintään jollakin tasolla. Pahimman korona-ajan jäljiltä minulla on nykyisellään myös täysiaikainen ns. päivätyö.”
Olet pitkän linjan muusikko ja tunnettu esimerkiksi Teräsbetonista sekä The Coverallsista. Nyt olet julkaissut debyyttialbumisi. Miksi juuri nyt oli oikea hetki täysin omalle levylle?
“Tilaisuus tekee varkaan. Koronan syödessä keikkamahdollisuudet vapaa-aikani lisääntyi ja oli mahdollisuus toteuttaa takaraivossa kyteneitä suunnitelmia. Ensimmäinen oli aiempi Teräksen varjo -projekti, toinen tämä sooloalbumini. Yksittäisiä biisejä olen omissa nimissäni julkaissut aiemminkin, mutta olen kasvanut nimenomaan levykokonaisuuksia kuunnellen, joten sellaisen halusin tehdä joskus itsekin.”
Sooloalbumisi nimi on “Puolivälissä”. Viittaako se jollakin tapaa henkilökohtaiseen elämääsi? Entä millaisia asioita kappaleissa käsitellään?
“Ajatukseni oli julkaista levy mukavasti silloin kun täytän neljäkymmentä ja onnistuinkin lopulta ajoittamaan julkaisun samalle viikolle. Suomalaisen miehen keskimääräinen elinikäodote on hyvin lähellä kahdeksaakymmentä, joten sikäli nimen pitäisi olla osuva. Sama symboliikka levyllä näkyy varsinkin fyysisen CD-painoksen kansissa.
Jos asiaa ajatellaan yleisemmin, monestihan ihmiset operoivat erilaisten voimien ja elämän osa-alueiden puristuksissa. Levyni tekstit eivät varsinaisesti pohjaudu omaan elämääni, mutta kylläkin isoihin teemoihin juuri oman pääni sisällä havainnoituna ja ajateltuna. Kappaleita ovat innoittaneet muun muassa ajan kuluminen ja mullistusten äärellä oleminen sekä pienen ihmisen suhde näihin asioihin.”
Kuinka pitkä prosessi levyn tekeminen on ollut? Toteutuuko tässä useiden vuosien haave?
“Haave toteutuu sikäli, että täysin omissa käsissä olevan kokonaisuuden julkaiseminen on kiehtonut todella pitkään. Varsinkin, kun olen viimeksi ollut mukana täysimittaisen albumin julkaisulla vuonna 2010, eli hyvin kauan sitten. Sen sijaan tekoprosessi oli lyhyempi; ajatuksellisesti ehkä pahimman ja sulkuisimman korona-ajan mittainen.
Käytännön tekeminen vei sitten vielä lyhyemmän ajanjakson, mutta sen vastapainoksi voisin kuvailla prosessin olleen erittäin intensiivinen, varsinkin kun vastasin – alkuperäisen ideani mukaisesti – levyn teossa niin monesta eri osa-alueesta. Vaikka kalenteri ei aina täynnä ollutkaan, henkisesti levyn tekeminen veti kyllä niin sanotusti hapoille.”

Miten olet aikoinaan ajautunut musiikin pariin? Onko innostus ehkä peräisin jo vauvaiän muskarista?
“Muskarissa olin kyllä, tosin en vielä aivan vauvaiässä. Ehkä ratkaisevin ikävaihe oli toiselle vuosikymmenelle tullessa, kun tajusin paitsi saavani musiikista todella paljon, olevani myös kykeneväinen sitä itse synnyttämään. Pianotunneille menin lapsena vielä vähän pakotettuna, mutta jo yläaste- ja varsinkin lukioaikoina aloin imeä itseeni kaikkea alaan kuuluvaa oppia melko intohimoisesti ja vaikka esim. instrumenttien hallintaan liittyvä harjoittelu jäi lopulta aika vähäiseksi, olen laittanut paljon aikaani siihen, että tajuaisin mahdollisimman paljon mahdollisimman laajalla paletilla.
Esimerkiksi itse soittaminen ei ole ollut välttämättä ikinä ykkösjuttu, vaan olen ollut kiinnostunut biisinteosta, äänittämisestä, miksaamisesta, kaikenlaisien musiikkiin liittyvien asioiden masinoinnista ja tietenkin myös elämäntavasta. Näin jotakin mainitakseni. Kotona kannustettiin ja tuettiin aina, millä on tietenkin ollut suuri merkitys. Kuten myös sattumalla, kuten elämässä yleensäkin.”
Entä millaisia musiikillisia toiveita tai tavoitteita sinulla on tulevaisuuteen?
“Ykkösjuttu tullee olemaan oman musiikin tekeminen ja julkaisu kontekstista riippumatta. Pieni palo olisi vielä kerran kokeilla myös tehdä jotakin bändi- tai projektijuttua erittäin kunnianhimoisesti ihan kaupallisin tavoitteinkin ajateltuna, mutta tiedostan turhankin realistisesti sellaisen vaativan sangen monien palasten loksahtamista kohdalleen. Musiikin kirjoittaminen muille esittäjille kiinnostaisi sekin. Keikkailu maistuu vielä, mutta iän karttuessa alkaa ymmärtää, että todella aktiivisesti sitä ei varmasti ikuisuuksiin jaksa tehdä. Monet asiat musiikkitoiminnankin saralla ovat riippuvaisia toisistaan ja kokonaisuuden hahmottumisesta. Toivottavasti tulevaisuus vaikka vähän yllättäisikin!”
Asut nyt Tampereella, mutta olet äetsäläissyntyinen. Millaiset juuret olet saanut Äetsästä saanut? Kuinka usein nykyään vierailet kotinurkillasi?
“Lämmöllä muisteltavat juuret. Pienen paikkakunnan yhteisöllisessä tunnelmassa on paljon hyviä puolia ja meininki mukavan maanläheistä. Ehkä sellainen turhanaikainen esittäminen ei ainakaan kuulu äetsäläisyyteen. Varsinkin Kokemäenjoen maisemia katsellessa yleensä mielen valtaa jonkinasteinen nostalgia ja kaipuu kotiseuduille. Niillä tulee kyllä käytyä nykyisellään valitettavasti todella vähän, kun omaa lähipiiriäkään ei isommin enää paikkakunnalta löydy.”
The Coveralls esiintyi jälleen elokuun lopussa kotiseudullasi, Pub Myllytuvan Kökkö Open Air -tapahtumassa. Monesko Kökkö-keikka tämä teille oli? Onko tällä perinteisellä “oman kylän keikalla” erityistä merkitystä sinulle?
“Keikka-excelini kertoo, että kaikissa yhteyksissä yhteensä olen esiintynyt Myllytuvalla 45 kertaa! Kökkö Open Air -tapahtumista tämänvuotinen oli järjestysnumeroltaan 13. Kökkö Open Air on ehdottomasti tapahtumana erityinen, mutta olisipa hauskaa joskus olla mukana yleisössä niin, että oma esiintymisrooli ei hankaloittaisi merkittävästi tuttujen kanssa tapaamista!”
Mikä on parasta elämässäsi juuri nyt?
“Todella spesifisti soololevyn valmistuminen! Vähän yleisemmin koen olevani suhteellisen nuorekas ja terve nelikymppinen, joka saa melko mukavasti laittaa aikaansa haluamiinsa asioihin ja jolla on tietty vapaus toimia haluamallaan tavalla. Kuten jo musiikkia koskevassa tulevaisuuskysymyksessä vastasinkin, myös yleisesti olen silti valmis myös yllättäviin käänteisiin tulevan suhteen!”