Periaatteen “koko kylä kasvattaa” voisi Sastamalan Vammalassa, Vehmaisten alueen Huiskonpolulla muovata uuteen muotoon: koko katu kasvattaa. Huiskonpolulle viimeisten muutaman vuoden aikana kohonneiden omakotitalojen asukkaista on nimittäin ehtinyt muodostua tiivis yhteisö.

“Emme tajunneetkaan, kuinka ihanalle kadulle lopulta muutimme”, tiivistää vuodesta 2019 Huiskonpolulla asunut Helena Lindström-Siirilä. Helenan ja hänen puolisonsa Jarkko Siirilän talo oli valmistuessaan kadun kolmas. Nyt kaikki alueelle kaavoitetut 12 tonttia ovat täyttyneet ja tien varrelle muuttanut useita lapsiperheitä. Lindström-Siirilän mukaan Huiskonpolulla asuu peräti 19 lasta.

“Vanhin on 14-vuotias, nuorin toukokuussa syntynyt vauva. Meillä itsellämme on kolme lasta, 8-vuotias Liisi sekä 5-vuotiaat kaksoset Lassi ja Liine. Tokaluokkalaisia polun varressa asuu kolme, muut lapset ovat sitten siitä nuorempia”, hän selvittää ikärakennetta.

Hauska sattuma on, että osa aikuisista on entuudestaan tuttuja toistensa kanssa.

“Esimerkiksi meidän naapurissamme asuvat Jarkon serkku ja tämän vaimo perheineen. Vaimo taas on ollut aikoinaan samassa ryhmiksessä kanssani, joten tunnemme jo vuosien takaa.”

Sastamalaan ihan vain pariksi vuodeksi

35-vuotiaat Helena Lindström-Siirilä ja Jarkko Siirilä ovat paljasjalkaisia vammalalaisia. He muuttivat kotikaupungistaan yhdessä vuonna 2007 sillä ajatuksella, etteivät koskaan enää palaisi.

“Opiskelimme ensin Porissa, siitä muutimme Lahteen ja sitten Tampereelle”, kertoo Siirilä.

Aikomus oli ensin ostaa asunto Tampereelta, mutta kun kaksoset ilmoittivat tulostaan, ajatukset muuttuivat. Pariskunta tuumi tukiverkostojen olevan Sastamalassa paljon lähempänä, jos kaksosten vauva-aikaan liittyisi esimerkiksi sairaalassa oloa.

“Silti ajattelimme, että tulemme vain hetkeksi, ihan pariksi vuodeksi”, Lindström-Siirilä naurahtaa.

Enää perhe ei asuinpaikkaansa vaihtaisi. He kuvailevat Huiskonpolkua unelmapaikaksi, jossa parasta ovat kaverit. Heitä on lähellä aina, oli seuran tarpeessa sitten taapero tai aikuinen.

“Kun lapset tuuppaa ulos, piha täyttyy hetkessä naapureiden lapsista. Ja jos itse on vailla lenkkikaveria, sellainenkin yleensä löytyy”, pari kuvailee.

Mitään pakotettua sosiaalisuutta Huiskonpolulla asuminen ei kuitenkaan tarkoita. Jos joku ilmaisee halunsa viettää aikaa vain oman perheen kesken, hänen toivettaan kyllä kunnioitetaan.

Lisäksi asukkaiden kesken on sovittu, että vieraita lapsia saa kohdella kuin omiaan. Se tarkoittaa, että kaikilla on lupa komentaa toisten jälkikasvua, jos siihen on tarvetta. Lapsia myös vahditaan vuorotellen, jolloin jokainen saa halutessaan joskus vapaahetkiä.

Viestit vaihtuvat käärmeestä ja ketsupista

Yhteisöllisyys on Huiskonpolulla viety niin pitkälle, että asukkailla on yhteinen Whatsapp-ryhmä. Jarkko Siirilän mukaan viestien sisältö vaihtelee. Välillä kysellään kadonneen tavaran perään, joskus halutaan lainata ketsuppia tai sokeria.

“Viimeksi taidettiin varoitella lähimetsässä nähdyistä käärmeistä.”

Myös lastenvaatteet ja -tarvikkeet kiertävät ahkerasti naapurustossa. Helena Lindström-Siirilä kertoo vieneensä juuri naapuriin parit kengät ja takit.

“Lisäksi lapsia kuskataan kimpassa harrastuksiin. Täällä on todella yhteisöllinen meininki”, hän vahvistaa.

Jotain vetovoimaa Sastamalassa täytyy olla, Helena Lindström-Siirilä miettii. Hän kertoo monen ikätoverinsa palanneen kaupunkiin, vaikka lähtiessään vannoi, ettei niin koskaan tapahdu.

“Toisaalta kaupunki on kehittynyt ja muuttunut ihan valtavasti, jos miettii sinne 15 vuoden taakse, kun itse täältä muutimme pois. Meille tärkeitä asioita ovat lyhyet välimatkat joka paikkaan sekä hyvät harrastusmahdollisuudet. Lapsilla tuntuu olevan jopa runsaudenpulaa harrastuksista.”

Liisi, Lassi ja Liine Siirilä harrastavat esimerkiksi jalkapalloa, voimistelua, balettia, sirkustelua ja sählyä ja haluja muihinkin lajeihin löytyisi.

“Olemme tosi onnellisia”

Jarkko Siirilä uskoo yhden Sastamalan vetovoimatekijän kumpuavan kohtuullisesta etäisyydestä Tampereelle.

“45 minuuttia täältä sinne on melkein sama aika, jonka joku käyttää työmatkoihinsa pääkaupunkiseudulla. Lisäksi tontit ovat edullisempia kuin Tampereella.”

Ruuhkavuosia elävillä ei aina ole aikaa sosiaalisille kohtaamisille, mutta pariskunta tuumii niiden toteutuvan Huiskonpolulla luontevasti osana arkea.

“Elämä täällä on tosi ainutlaatuista. Päädyimme alueelle vähän sattumalta, mutta nyt olemme tosi onnellisia, että näin kävi. Paikan hienous on todella käynyt ilmi näiden tällä asuttujen vuosien aikana”, pariskunta summaa.