Huonokuntoiset vanhukset eristetään muusta yhteiskunnasta laitoksiin, joissa heidän toimintakykynsä entisestään heikkenee. Hoidon painopiste on elämän ylläpitämisessä, ei siinä, minkälaista elämää ihminen viimeiset vuotensa viettää.

Toisinkin voisi olla, mikäli uskomme Huittisten perusturvajohtaja Kristiina Piiralaa ja muita alan asiantuntijoita, jotka kokoontuivat keskustelemaan Hyvä ikääntyminen -seminaariin keskiviikkona.

Nimittäin Hollannissa hoitokodit ovat täynnä iloa ja elämää. Vanhuksia ei holhota, vaan heitä kohdellaan tasavertaisina. Heille järjestetään päivittäin mielekästä tekemistä, ja heitä auttaa koulutetun hoivahenkilökunnan lisäksi suuri vapaaehtoisten joukko.

Mikä suomalaisessa hoivakultuurissa sitten mättää?

“Täältä puuttuu moniammatillinen yhteistyö, jolla tavoiteltaisiin vanhuksen toimintakyvyn ylläpitämistä mahdollisimman pitkään. Sen sijaan vanhukset lääkitään vuoteisiin “, sanoo Puotilan vanhainkodin osastonhoitaja Lillemor Öhman.

Lääkehuollon lehtori Alli Puirava toteaa Suomen olevan lääkkeidenkäytön takapajula. “Lääkefirmoilla on liikaa valtaa, ja lääkärit koulutetaan liian lääkintäkeskeisiksi.”

Puiravan mukaan terveydenhuollon työntekijät tarvitsevat enemmän koulutusta asian tiimoilta. Laajempi toimintakulttuurin muutos edellyttää kuitenkin ministeriötason ohjeistusta.

“Sosiaali- ja terveysministeriö ei ole tähän mennessä riittävästi puuttunut vanhusten lääkitsemiseen”, Puirava puuskahtaa.

Kristiina Piirala lisää geriatrisen osaamisen olevan maassamme vielä lapsen kengissä. “Meillä geriatria lähtee yksinomaan lääketieteen näkökulmasta, Hollannissa ihminen huomioidaan kokonaisuutena.”

Aiheesta lisää 31.10. ilmestyvässä Alueviestissä.