Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan tuli kuluneeksi tasan vuosi tänään perjantaina 24. helmikuuta.
Sodan alkamisen vuosipäivän alla Sastamalan Karkussa opiskelevat 17-vuotias Daniil Babych ja 40-vuotias Anna Zavadska ovat viettäneet aikaa talvisten aktiviteettien merkeissä. Karkun evankelisella opistolla on laskettu mäkeä, tunnistettu eläinten jälkiä ja nautittu nuotiolla lämmitetyistä vaahtokarkeista.
”Minulla on vaahtokarkkia hiuksissakin. Aika tahmeaa”, naurahtaa Daniil ja haroo tukkaansa.
Opiskelija-arki, rutiinit, mukavat ihmiset ja yhdessä tekeminen vaikuttavat Annan ja Daniilin elämänmenoon Suomessa. Mutta heidän ajatuksensa ovat myös kotimaassa. Anna kaipaa vanhempiaan, Daniilia mietityttää myös sisarusten vointi.
”Päivittäin vaihdamme kuulumisia, soittelemme tai viestittelemme kotiin. Suurin pelko on, että emme enää tapaa heitä.”
Pommituksia ja yli lentäviä ohjuksia
Daniil on lähtöisin Nezhin-nimisestä kaupungista, joka sijaitsee Ukrainan itäpuolella, melko pohjoisessa ja 150 kilometrin päässä Kiovasta.
Daniilin mukaan Nezhinissä on ollut melko rauhallista, mutta sijainti Venäjän rajan ja maan pääkaupungin välissä tarkoittaa sitä, että ohjuksia lentää myös hänen kotikaupunkinsa yli.
”Kaipaan ihan tavallista, normaalia elämää, kavereita ja sukulaisia”, hän sanoo.
Anna on kotoisin maan kaakkoisosasta, Dnepr-joen alajuoksulla sijaitsevasta Zaporižžjan kaupungista. Se on Ukrainan kuudenneksi suurin kaupunki ja maan energiantuotannon ja raskaan teollisuuden tärkeimpiä keskuksia. Kaupunki on ollut venäläisjoukkojen ankaran pommituksen kohteena. Syksyllä Venäjän iskut aiheuttivat laajoja sähkökatkoja myös samalla alueella sijaitsevassa Enerhodarin kaupungissa, jossa on Euroopan suurin ydinvoimala.
”Kunpa sota jo loppuisi”, Anna huokaa.
Katseet länteen
Annan ja Daniilin kanssa jutellessa tulee selväksi, että Suomeen sopeutuminen ei ole tuntunut vaikealta, vaikka suomen kielen oppiminen onkin välillä haastavaa.
”Ei ole suuria kulttuurieroja, olemmehan kaikki eurooppalaisia”, Anna toteaa.
Ukrainan sodan myötä yhteenkuuluvuuden tunne läntisen Euroopan maiden kanssa ja kesken on lisääntynyt, tai ainakin Anna ja Daniil toivovat näin olevan.
Viime aikoina Daniilin tietoon on tullut kommentteja, joissa kysytään, miksei Ukraina vain lopeta sotimista ja suostu rauhaan.
”Pelkkää Venäjän propagandaa”, hän puuskahtaa.
Daniil on varma siitä, että Putin vaatisi rauhan vastineeksi osan Ukrainasta.
”Miten pitkäksi aikaa se sitten riittäisi? Uusi hyökkäys ja sota alkaisi ennemmin tai myöhemmin”, hän toteaa.
Epävarma tulevaisuus
Kevään edetessä moni Ukrainasta sotaa paennut on ollut Suomessa vuoden. Sen jälkeen tilapäistä suojelua saava henkilö voi hakea kotikuntaa Suomesta. Anna on kirjoilla vastaanottokeskuksessa Porissa, Daniil puolestaan nuorille tarkoitetussa yksikössä Hämeenkyrössä. Arkipäivät he ovat asuneet Karkun evankelisen opiston majoituksessa.
He molemmat odottavat sodan päättymistä ja paluuta kotimaahan. Mutta millaisia ajatuksia heillä ylipäänsä on Suomeen jäämisestä?
”Jos jäisin, minun kotikuntani voisi olla Tampere. Kaikki tuntuvat tykkäävän Tampereesta”, Daniil sanoo.
Hän lisää, että esimerkiksi tulevaisuuden ammattia tai opiskeluja on vaikea miettiä, koska kaikki on niin epäselvää ja epävarmaa.
Annalla on kotimaassaan suoritettu kaupallisen alan korkeakoulututkinto. Hän arvioi, että vastaavan pätevyyden saavuttaminen Suomessa veisi vuosia.
”Mutta jos sota vaan jatkuu, haluan jäädä Suomeen ja tehdä töitä. Yrittäisin myös saada vanhempani tänne”, hän miettii.
Sastamalassa nyt 278 Ukrainasta tullutta
Sastamalan kaupunginjohtaja Jarkko Malmbergin mukaan paikkakunnalla asuu tällä hetkellä 278 Ukrainasta sotaa paennutta. Heistä selvä enemmistö, noin 240 on sellaisia, joiden majoituksesta ja palveluista vastaa Pihlajalinnan Karkun vastaanottokeskus. Lisäksi Sastamalan alueella on noin 35 yksityismajoittujaa, jotka järjestävät majoituksensa itse esimerkiksi sukulaisten luona ja saavat muut palvelunsa Karkun vastaanottokeskuksesta.
Vastaanottokeskuksen asukkaista noin 30-40 on työllistynyt.
Ukrainasta tulleilla on halutessaan mahdollisuus siirtyä vastaanottokeskuksen palveluista kuntalaisiksi, kun he ovat asuneet Suomessa tilapäisen suojelun luvalla vuoden ajan. Kotikunnan saamisen jälkeen asiakas siirtyy vastaanottopalveluista kotoutumispalveluiden piiriin.
Vuoden oleskelun jälkeen sotaa paenneet voivat myös vapaasti valita kotikuntansa. Sitä, kuinka moni Ukrainasta tullut haluaa kotikunnakseen Sastamalan, on vaikea arvioida.
”Ratkaisut ovat henkilökohtaisia ja siihen vaikuttavat monet asiat”, Malmberg muistuttaa.
Kasvatusjohtaja Pekka Kareksen mukaan varhaiskasvatuksen piirissä voisi mahdollisesti olla syksyllä noin kymmenkunta Ukrainasta tullutta lasta.
Valmistavan opetuksen oppilaita siirtyy ensi syksynä nykyisistä Marttilan koulun kolmesta ryhmästä Muistolan koulun ja Vareliuksen koulun yleisopetuksen ryhmiin. Tämän hetken arvion mukaan Marttilan kouluun jää vielä yksi valmistavan opetuksen ryhmä.
”Juuri nyt näyttäisi siltä, että Muistolan kouluun menisi 19 oppilasta ja Vareliukseen kahdeksan. Oppilaiden siirtyminen ja tuen tarve huomioidaan vastaanottavien koulujen opetustuntiresurssissa”, Kares sanoo.
