Eduskuntavaaleista on kulunut kaksi kuukautta. Uudesta hallituksesta on neuvoteltu reilu kuukausi. Neljän puolueen hallitus on muodostumassa. Neuvottelut etenevät ja vaikeitakin asioita on jo paljon ratkottu, mutta monia tärkeitä asioita pitää vielä kyetä sopimaan ja ne ottavat aikansa.
Hallitusneuvottelujen kestoa verrataan edellisiin. Tässä vertailussa unohtuu kuitenkin se, että jokainen tilanne on erilainen. Minulle nämä hallitusneuvottelut ovat neljännet. Neuvottelujen kestoon vaikuttaa käsiteltävien asioiden vaikeus ja puolueiden näkemyserot. Sipilän hallitus syntyi varsin nopeasti, vaikka taloustilanne oli todella vaikea, koska kaikilla hallituspuolueilla oli yhteinen tilannekuva. Kataisen six-packin taival oli vaikea jo hallitusneuvotteluissa, vaikka maan tilanne oli silloin parempi. Yhteinen tilannekuva puuttui.
Käynnissä olevissa neuvotteluissa median kautta saattaa välittyä kuva siitä, että riitely kohdistuu joihinkin yksittäisiin asioihin, kuten kehitysyhteistyörahoihin , YLEn rahoitukseen tai maahanmuuttopolitiikan yksityiskohtiin. On toki totta, että puolueilla on näissä asioissa erilaisia näkemyksiä ja niitä on jouduttu sovittelemaan. Ne ovat kuitenkin vain yksittäisiä asioita.
Todellinen ongelma hallitusta nyt muodostavilla puolueille on se, että maan taloustilanne on niin vakava. Marinin hallitus on jättänyt Orpon hallitukselle perinnön, jonka hoitamisessa ensimmäinen tehtävä on pesänselvittäjän tehtävä.
Valtionvarainministeriön virkamiehet ovat vakavasti varoittaneet velkaantumisesta. Julkisen talouden vahvistaminen 6 miljardilla vuoteen 2027 on välttämätöntä, jotta velkaantumiskehitys saadaan edes vakautettua. Hallitusta muodostavilla puolueille se merkitsee, että on tehtävä sellaisia säästöjä, joita yksikään puolue ei lähtökohtaisesti kannata. Tehtävä kuitenkin on, kun tekemättä ei voi jättää.
Marinin hallitus toimi vaikeana aikana. On selvää, että korona ja Ukrainan sota vaativat lisämenoja ja pienensivät valtion tuloja. Kriisien hoidossa Marinin hallitus onnistui, mutta taloudenpidosta se jäi luokalle. Yllättävät menot rahoitettiin aina uudella velalla. Ei edes mietitty olisiko jostain voitu säästää. Toinen virhe oli se, että veronmaksajien rahaa jaettiin esimerkiksi koronatukiin ja sähkön hinnannousun kompensointiin hehtaaripyssyllä, jolloin sitä sai nekin, jotka eivät sitä olisi tarvinneet. Kun vielä korot lähtivät nousemaan, niin julkisen talouden kriisi oli valmis.
Tämä perintö on nyt Orpon hallituksen käsissä. Enää ei voida velkaantua holtittomasti, vaan julkisia menoja on laitettava tärkeysjärjestykseen. Se ei ole helppoa ja siksi hallituksen muodostaminen voi vielä ottaa hieman aikaa.
Totta tuo pesänselvittäjän rooli. Mutta selvitettävää on jo kataisen ja stubbin ajalta. Silloin kokoomus oli valmis ottamaan velkaa kuin psykoosissa. Omaa touhua tietenkin voi kehua mutta olis kyllä pysyä jonkinasteisessa totuudessakin. Nyt sitten nähdään on kokkareiden selkäranka terästä vai meneekö velliksi taas kun vassarikuoro alkaa laulaa seireenlaulua. Tosiasia on että kunnossa oleva vationtalous on vähävaraisen paras ystävä höystettynä sillä että rahaa ei kylvetä maailman tuuliin ja höpötetä jotain soopaa kansainvälisestä maineesta. Suurin mainehaitta kokoomuksella on sirpa pietikäinen jo palvelee putinismia höpötyksillään. Tosin on ymmärtänyt ettei hän sitä itse tajua. Lisäksi kokoomuksen ongelmaksi tulee enenevässä määrin eun ongelmallinen rahanjako etelään ja pohjolan kuristaminen ennallistamisilla ja hiilinieluilla. Pitää muistaa että arvion mukaan italian mafia perusti pelkästään koronatukien imuttamista varten n. 2000 paperifirmaa. Eu hajonnee mahdottomuuteensa ja tilalle suosittelisin jonkin sortin kalmarin unionia.
Leikkaamisen voisi aloittaa sieltä eduskunnasta. Sieltä olisi saatavissa tarvittavat eurot. Ensimmäiseksi ex kansanedustajien sopeutumisrahat pois. Juustohöylä kansanedustajien palkkoihin jne
Niinhän se on, että “kello käy – eikä Hakulista näy”.
Eduskuntavaaleista on kulunut jo kaksi kuukautta, mutta uudesta hallituksesta ei ole toivoakaan. Neuvottelut takkuavat, mutta vasta pienistä asioista on jotain vähäistä tihkunut. Kansalaisten toimeentulon kannalta hyviä uutisia ei ole tulossakaan. Pienituloisia, eläkeläisiä, köyhiä ja sairaita uhkaavat leikkaukset toimeentuloon ja heikennykset työehtoihin ja työttömyysturvaan.
Sepitteen mukaan Orpon hallitukselle on jätetty perintö, jonka hoitamisessa ensimmäinen tehtävä on pesänselvittäjän tehtävä. Normaalisti pesänselvittäjä on tuomioistuimen määräämä virallinen selvittäjä, jonka tehtävänä on velkojen maksaminen sekä muut tarvittavat toimenpiteet pesän saattamiseksi sellaiseen tilaan, jossa perinnönjako voidaan aloittaa. Ensimmäisenä tehtävänä pesänselvittäjällä on jäämistöomaisuuden haltuunotto. – Nyt alkoi tukka nousta pystyyn!
Tästähän ei pitäisi olla kysymys. Eihän valtiota toivottavasti ole tarkoitus lopettaa. Siltä touhuilu kuitenkin näyttää: ensin leikataan ja sitten saalis, eli valtionyhtiöt, pannaan lihoiksi ja niistä saaduilla tuloilla maksetaan velat pois. Sitten muut toiminnot yksityistetään. Kukin tulkoon toimeen omillaan ja piru periköön hännimmäisen. Kaikki tämä vain siksi, että hallituksenmuodostajien mielestä valtion tärkein tehtävä on säästää ja mahdollisesti jakaa ”säästyneitä” varoja hyväosaisille.
Onko tullut mieleen, että velasta huolimatta valtion kannattaa jatkaa – etsiä keinoja tulojen kasvattamiseen ja panostaa koulutukseen, ammatillisen osaamisen ja yhteistoiminnan lisäämiseen sekä todellisiin elinkeinoelämän rakenteellisiin uudistuksiin, joilla kohotetaan tuottavuutta ja motivoidaan kaikki mukaan hyvinvointivaltiota kehittämään.